Eurooppaan jämähti nyt sama sääasetelma, joka pilasi Suomen talven – miten käy loppukesän?
Päivö-myräkän jälkeen Suomen sää ei ole ollut entisellään. Sääasetelma Euroopassa on nyt viime talvea vastaava, mikä ei ilahduta kaikkia kesälomalaisia.
Superhelteinen kesäkuu vaihtui dramaattisissa merkeissä heinäkuuhun Päivö-myräkän myötä. Samalla suursäätyyppi heitti kuperkeikan ja ennätyslämpö sai luvan väistyä.
Atlantin tuulet tuovat lämpimän talven ja viileän kesän
Euroopassa vallitseva sääasetelma muistuttaa nyt kovasti viime talvea. Matalapaineita viiletti Suomen yli tuon tuosta ja voimakkaat lounaistuulet pitivät huolen siitä, ettei talvi kunnolla päässyt alkamaan osassa Suomea.
Mitä voimakkaampia länsi- tai lounaistuulet ovat, sitä paremmin Atlantin vaikutus meillä tuntuu. Pohjois-Atlantilla vaihtelu pintaveden lämpötilassa kesän ja talven välillä on vain viiden asteen luokkaa. Tämän takia myös eri vuorokauden ja jopa vuodenaikojen välinen lämpötilavaihtelu on Atlantin äärellä pieni.
Jos meillä vallitsisi ympärivuotisesti samankaltainen säätyyppi, jossa tuulen suunta käy Atlantilta, olisivat vuodenaikojen väliset lämpötilaerot pieniä. Vastaavassa merellisessä säätyypissä talvemme olisivat leutoja ja sateisia, kesät puolestaan viileitä ja epävakaisia. Tämä ilmastotyyppi vallitsee nykyisellään Norjan rannikkokaistaleella.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Lue myös: Minkälainen on Suomen sää eri vuodenaikoina?
Matalapaineet erilaisia kesällä
Matalapaineita syntyy talviaikana erityisesti Golfvirran lähistöllä ja Atlantin yllä siellä, missä ilmakehän pohjois-etelä -suuntaiset lämpötilaerot kasvavat suuriksi. Kesällä eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot ovat pohjoisella pallonpuoliskolla pienempiä, joten matalapaineetkin jäävät tyypillisesti heikommiksi.
Tästä kielii se, että heinäkuussa myrskypäiviä on Suomessa keskimäärin vain 0,1 kappaletta. Vastaava lukema on esimerkiksi tammikuussa 4,4 kappaletta. Tilastotiedot ovat Ilmatieteen laitoksen aineistosta vuosilta 2006–2020.
Kesämatalapaineet ovat yleensä armollisempia kuin talviset vastineet: ne harvoin antavat sadetta koko päivää ja tuulikin yleensä rauhoittuu nopeammin. Jos kesämatalapaineet kuitenkin äityvät voimakkaiksi, on niissä verrattain enemmän tuhopotentiaalia kuin talven myrskyissä: kun maa ei ole roudassa, tuulituhoja syntyy herkemmin.
Lue myös: Mistä johtuvat voimakkaat tuulen puuskat?
Onko loppukesän sää pilalla?
Siinäpä kysymys, johon lomailijat kuumeisesti odottavat vastausta. Joillekin tämä viileämpi ja sateisempi kesäsää sopii kuin nenä päähän. Kaikki eivät pidä helteistä, ja joillekin kesäkuun ennätyksiä hipova kuumuus oli jo liikaa.
Viimeisimmän kuukausiennusteen mukaan elämme parhaillaan tämän heinäkuun ja kenties koko kuluneen kesän koleinta viikkoa. Sen jälkeen voimme pikkuhiljaa palata kohti heinäkuun normaalia säätä.
Tilastollisesti kesän lämpimimmät hetket koetaan sisämaassa tulevan kahden viikon aikana heinäkuun puolivälissä, rannikoilla ja saaristossa vasta kuun loppupuolella. Vielä on siis kesää jäljellä – emme ole puolivälissäkään.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Optimismia ilmassa
Tunnen äkillisen optimismin puuskan, kun tulkitsen tuoreita numeerisia sääennusteita 10 vuorokauden päähän. Voimakkaat ja suurikokoiset matalapaineet näyttävät vähitellen hiipuvan paikallisemmiksi, ja tämän viikon jälkeen sateet vähenevät.
Kun vielä kuluvalla viikolla 20 astetta on tiukassa, ensi viikolla se näyttäisi tuoreen eurooppalaisen säämallin mukaan ylittyvän jo yleisemmin. Helteitä ei kuitenkaan ole näköpiirissä, ja ennusteissakin on vielä epävarmuutta. Pidetään lippu kuitenkin korkealla, kunnes toisin todistetaan!
Lue seuraavaksi: Miksi sataa, vaikka piti paistaa? Näin tulkitset sade-ennusteita kesällä
Päivitetty 15.7.2020 klo 20.36