Jää on sisävesillä laajalti tavanomaista ohuempaa – kevätaurinko ja lauha sää alkavat haurastuttaa jäitä

Alkuvuosi oli koko maassa kylmä, mutta siitä huolimatta sisävesien jääkansi on monin paikoin tavanomaista ohuempi. Itämerellä sen sijaan jään laajuus on selvästi keskimääräistä suurempi.

Jäätilanne ja sää eivät aina kulje ihan käsi kädessä. Kylmä pakkassää jatkui Suomessa lähes kaksi kuukautta, mutta jään kasvua hidasti varsinkin jään päällä ollut lumipeite. Jäätä on nyt monin paikoin keskimääräistä vähemmän.

Kuunvaihteen mittauksissa jään kokonaispaksuus oli maan eteläosan havaintopaikoilla enimmäkseen 25–50 senttimetriä ja maan keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla 30–50 senttimetriä. Jäätä on lännessä vähän enemmän kuin idässä. Lapissa jäänpaksuus oli enimmäkseen 60–75 senttimetriä. Suomen suurimmat jäänpaksuudet ovat Lapin länsiosassa, jossa jäätä on paikoin yli 70 senttimetriä. 

Suomen ympäristökeskuksen havainnoissa suurin ero tavanomaiseen on maan itäosassa ja Keski-Suomessa, missä jääpeite oli 10–20 senttimetriä ajankohdan keskimääräistä paksuutta ohuempaa. Esimerkiksi Haukivuoren Kyyveden 33 senttimetrin jää on 15 senttimetriä vähemmän kuin helmi–maaliskuun vaihteessa keskimäärin, ja Saimaan Lauritsalan 26 senttimetriä on keskiarvosta jäljessä peräti 18 senttimetrin verran.

Tavallista enemmän jäätä on Lapin lisäksi paikallisesti maan länsiosassa, mutta poikkeama keskiarvosta on kymmenen senttimetriä tai vähemmän.

Pelkkä paksuus ei kerro kaikkea jäätilanteesta, sillä tammikuun ja helmikuun pakkaskauden jäljiltä kantavaa teräsjäätä on mittauspaikoilla puolet tai enemmän. Useilla havaintopaikoilla jopa koko jääkansi on teräsjäätä.

Suojasää ja vesisateet heikentävät jäätä, ja myös aurinko alkaa haurastuttaa sitä viikko viikolta yhä enemmän. Kevään edetessä paksukin jää voi pettää ihmisen alta haurastumisen eli esimerkiksi puikkoontumisen vuoksi, ja vielä aamulla kantava jää ei välttämättä ole sitä enää iltapäivällä. Jäällä kulkiessa on syytä varustautua aina vähintään jäänaskaleilla sekä jään testaamiseen käytettävällä kepillä.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan monin paikoin on jo raportoitu veden nousseen jään päälle.

Itämerellä hyvin jäinen talvi

Vielä joulukuussa jään laajuus oli Itämerellä tavanomainen tai sitä pienempi, mutta tammikuun pakkasten myötä tilanne muuttui. Tammi–helmikuun vaihteessa jäätä oli selvästi tavanomaista laajemmalla alueella ja se oli myös ajankohtaan nähden paksua. Sekä ajo- että kiintojäätä oli niin paljon, että käytännössä Pohjanlahti oli Merenkurkusta pohjoiseen kokonaan jäässä, samoin myös Suomenlahden itäosa.

Helmikuun alkupuolella jään määrä vain lisääntyi ja Itämeri oli jäisin yli kymmeneen vuoteen. Uutta ohutta jäätä oli Ahvenanmaan ympäristössä lounaissaaristosta aina Ruotsin rannikolle asti, ja suurimmassa osassa Suomenlahteakin oli ajojäätä.

Helmi–maaliskuun vaihteessa sää muuttui tuulisemmaksi ja lauhemmaksi, jolloin jääpeite pieneni, mutta oli edelleen tavanomaista laajempi.

Napa-alueilla nyt vuoden ääriarvojen aika

Helmikuun lopussa ja maaliskuussa pohjoisella napa-alueella merijään laajuus on yleensä suurimmillaan. Tänä vuonna se oli koko helmikuun ajan suurempi kuin viime vuonna, mutta silti pienimpien joukossa vuodesta 1979 alkavissa satelliittihavainnoissa. 

Helmi–maaliskuun vaihteessa jäätä oli tavallista vähemmän varsinkin Huippuvuorten länsipuolella, Barentsinmerellä, Newfoundlandin ympärillä ja Ohotanmerellä.

Eteläisellä pallonpuoliskolla takana on syvimmän talven sijaan kesä, eli helmikuun lopussa saavutetaan yleensä vuoden pienin merijään laajuus. Se on helmikuun aikana ollut etelässä paljolti lähellä keskiarvoa, ja viimeksi jäätä on ollut saman verran tai enemmän vuonna 2021. Vuosien välillä on Etelämantereen ympärillä vähemmän vaihtelua kuin Pohjoisen jäämeren jäätilanteessa.

Lähteet: 
Suomen ympäristökeskus/Vesi.fi
Ilmatieteen laitos
Yle
National Snow and Ice Data Center

Anna Latvala
meteorologi

Päivitetty 4.3.2026 klo 11.15