Niin kireä pakkanen, että merikin savuaa: Mitä on merisavu?

Merisavu on haihtumissumun muoto, jota tavataan tyypillisesti kireällä pakkasella haihtuvan veden tiivistyessä sumuksi vedenpinnan yläpuolella.

Silloin tällöin talvipakkasilla on mahdollista nähdä vesistöjen savuavan. Ilmiötä kutsutaan merisavuksi, vaikka todellisuudessa vedestä ei nouse savua ilmiön nimestä huolimatta. Ilmiö on mahdollista nähdä myös muiden sulien vesistöjen yllä.

Merisavua syntyy, kun riittävän kylmää ilmaa virtaa sitä lämpimämmän ja sulana olevan merialueen ylle. Kun vedenpinnalta haihtuva vesihöyry tiivistyy tässä kylmässä ilmassa, muodostuu haihtumissumua – merisavua. Sumun pysymistä vedenpinnan lähettyvillä edesauttaa inversio, jonka aikaan tuuli ei pääse sekoittamaan sumua ylemmän ilmakerroksen kanssa.

Sulan meren lämpötila voi talviaikaan olla nollan tuntumassa tai jonkin verran plussalla. Otolliset olosuhteet merisavulle syntyvät, kun ilman ja veden lämpötilaero kasvaa vähintään 15-asteiseksi. Mitä kireämpää pakkanen on, sitä todennäköisempää on merisavun muodostuminen sekä sen näyttävyys. Merisavutilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun alku- tai keskitalvella hyvin kylmän ilman purkaus osuu Suomeen. 

Lisää sumuista: Sumu on pilvi maan päällä, mutta mitä ovat utu ja auer?

Päivitetty 29.11.2024 klo 11.14