Polaaripyörteessä pian pahaenteinen notkahdus – mitä tämä tarkoittaa keväälle?

Sääennusteissa näkyy selvä lauhtuminen, vesisateita ja kalenterin mukaan maaliskuukin on jo aivan ovella. Joko vuodenajat vaihtuvat, vai iskeekö talvi vielä lauhemman jakson jälkeen takaisin? Tässä blogissa tarkastellaan tyypillistä kevään alkamisajankohtaa ja katsotaan myös, miltä suursäätilanne lähitulevaisuudessa näyttää – joko termisen kevään kriteerit täyttyvät, vai pitääkö vielä laittaa jäitä hattuun.

Talven selkä on takana päin, ja monella katseet ovat jo maaliskuussa. Vaikka maaliskuu onkin tilastojen mukaan suuressa osassa maata vielä talvikuukausi, kevään merkkejä alkaa vääjäämättä olla ilmassa. Valoisa aika pitenee Helsingissä noin kuusi minuuttia päivässä ja yli puoli tuntia viikossa. Oulun korkeudella valoisaa aikaa on joka päivä 7–8 minuuttia lisää, mikä tekee viikossa lähes tunnin.

Kevätpäiväntasaus koetaan tänä vuonna 20. maaliskuuta, ja silloin päivä ja yö ovat koko maapallolla yhtä pitkiä. Ja siitä puoli vuotta eteenpäin onkin pelkkää valon juhlaa pohjoisella pallonpuoliskolla!

Maaliskuussa aurinko paistaa päivä päivältä korkeammalta, mikä nostaa myös lämpötilaa. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä auringon maksimikulma Helsingin taivaalla on vaatimattomat 22,4°, mutta jo kuun viimeisenä päivänä se on 34,1°. Tilastojen mukaan vuorokauden keskilämpötila nousee nollan yläpuolelle maan eteläosassa jo maaliskuun lopussa.

Terminen kevät tilastoissa

Kevään alkaminen tarkoittaa jokaiselle vähän eri asiaa, mutta meteorologiassa sille on tarkka määritelmä. Puhutaan termisestä keväästä, jonka määritelmä täyttyy, kun vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi 0 ja +10 asteen välille. Kun +10 astetta on ylitetty, alkaa terminen kesä.

Kevät on vuodenajoistamme lyhyin ja joskus siirtymä kesään on nopea. Termisen kevään alkamisen ajankohdassa on myös suurta vuosien välistä vaihtelua. Esimerkiksi viime vuonna se alkoi maan länsi- ja eteläosassa poikkeuksellisesti jo helmikuun puolella, kun taas pohjoisimmassa Lapissa kevättä odoteltiin toukokuun alkuun saakka. Vuonna 2023 terminen kevät alkoi kertarysäyksellä suuressa osassa maata huhtikuun alussa tai puolivälissä.

Tilastojen mukaan terminen kevät starttaa ensimmäisenä maan etelä- ja lounaisosassa. Vuorokauden keskilämpötila on vuosien 1991–2020 tilastoissa noussut pitkäkestoisesti nollan yläpuolelle esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja Turussa jo maaliskuun puolivälin jälkeen, maan keskivaiheilla maalis–huhtikuun vaihteessa. Pohjoisessa kevät alkaa huhtikuun aikana.

Lue myös: Termiset vuodenajat – milloin koittaa talvi, kevät, kesä tai syksy?

Onko kevättä jo näköpiirissä?

Loppuviikolla Euroopan suursäätila muuttuu ja Suomeen pääsee lounaasta lauhempaa lauhaa ilmaa. Voimakkaan ilmavirtauksen mukana maahamme leviää vesi-, räntä- ja lumisateita, samalla lämpötila kohoaa monin paikoin plussan yläpuolelle. Voimakas lounaisvirtaus nostaa myös vähäisen määrän Saharan hiekkapölyä, mutta se ei runsaan pilvisyyden ja sateiden vuoksi pääse juurikaan auringonlaskuja värittämään.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että lauha ja tuulinen sää saisi jatkoa myös ensi viikolla, mutta ennusteessa on ollut suurta epävarmuutta. Vuoroin ennuste palauttaa Suomeen idästä kylmän korkeapaineen, vuoroin taas ilmavirtaukset tulevat täysin päinvastaisesta suunnasta lännestä. Idän korkeapaineskenaario tietäisi kylmiä pakkaspäiviä, kun taas länsivirtausvoittoisessa säätyypissä lämpötila voisi föhn-virtauksessa kohota paikoin jopa yli viiteen lämpöasteeseen. Ilmassa olisi siis jo selvästi kevään tuntua.

Lue myös: Lumipyry iskee, perään vettä ja liukasta: Näiltä alueilta lumet hupenevat – ”Askel kohti keväisemmän tuntuista säätä”

Mutta ristiriitojakin on. Esimerkiksi eurooppalainen säämalli ECMWF enteilee tällä hetkellä lauhan ja suorastaan keväisen sään jatkuvan viikonlopusta eteenpäin hamaan tulevaan, mutta amerikkalainen GFS on jo maaliskuun alussa selvästi talvisemmalla kannalla.

Alla olevasta kuvaajasta nähdään, mikä on keskipitkän ajan parviennusteen mukaan kunkin vuorokauden todennäköisin suursäätyyppi Euroopaassa. Helmikuun lopussa sininen palkki vie voiton, mikä tarkoittaa NAO-positiivista säätyyppiä. Tällöin Islannin edustalla ilmanpaine on tavanomaista matalampi, ja matalapainetoiminta on Pohjois-Atlantilla vilkasta. Tämä tuo meille lounaisvirtausten mukana hyvin lauhaa ilmaa.

Jo maaliskuun alussa tilanne muuttuu mutkikkaaksi, sillä sekä sininen että punainen palkki kamppailevat keskenään Euroopan suursääasetelmassa. Punainen palkki tarkoittaa Skandinaviaan muodostuvaa korkeapaineen aluetta, joka blokkaa Atlantilta saapuvat matalapaineet. Näin ollen ne joutuisivat kurvaamaan joko kauas korkeapaineen pohjoispuolelle kohti Huippuvuoria tai vaihtoehtoisesti kulkemaan korkeapaineen eteläpuolitse kohti Keski- ja Etelä-Eurooppaa.

Tämä mahdollinen maaliskuun alussa muodostuva korkeapainevoittoinen säätyyppi Skandinaviassa on lämpötilan ennustamisen kannalta hyvin haastava. Toisessa ääripäässä korkeapaine on Skandinavian eteläosassa ja Suomessa vallitsevat lämpimät länsivirtaukset, jotka voivat nostaa lämpötilan yli viiteen plusasteeseen. Toisessa ääripäässä korkeapaine on Skandinavian pohjoisosassa ja meillä vallitsevat hyytävät itävirtaukset. Tällöin pakkanen voi vielä paukkua kaksinumeroisissa lukemissa ja lumipyrytkin ovat mahdollisia.

Vaikka kevättä voikin jo hetkittäin olla ilmassa viikonlopusta lähtien, vielä en uskaltaisi julistaa termistä kevättä alkavaksi missään päin maata. Tällä hetkellä esimerkiksi 10 vuorokauden paikkakuntakohtaisissa ennusteissa on näkyvillä ECMWF:n lauhan skenaarion lopputulos, mutta tähän kannattaa suhtautua varauksella. Jäitä hattuun, vaikka aurinko paistaa ja vettä sataa.

Polaaripyörre hajoamassa

Tänäkin talvena polaaripyörteestä on ollut paljon keskustelua. Tammi–helmikuussa pohjoista napa-aluetta kiertävä pyörre on ollut useaan otteeseen normaalia heikompi ja käyttäytynyt arvaamattomalla tavalla. Suomeen saapuneet kovat pakkaset olivat seurausta polaaripyörteen venymisestä ja siirtymisestä napa-alueen yltä kohti Pohjois-Eurooppaa. Heikko polaaripyörre on usein kytköksissä heikentyneisiin länsivirtauksiin maan pinnalla, mikä lisää kylmän talvisään todennäköisyyttä.

Maaliskuun alussa polaaripyörteessä näkyy pahaenteinen signaali kevättä odottavien kannalta. Ennusteen mukaan on merkkejä polaaripyörteen hajoamisesta. Tämä näkyy alla olevassa grafiikassa siten, että 10 hPa:n painepinnassa, eli noin 30 kilometrin korkeudessa stratosfäärissä (leveysasteilla 60 °N), zonaali- eli länsivirtaukset kääntyvät negatiivisiksi. Tämä tarkoittaa, että tuulet voivat kääntyä länsivirtausten sijasta itävirtauksiksi.

Jos polaaripyörre ennusteen mukaan hajoaa maaliskuun alussa, keskileveysasteilla Pohjois-Amerikassa, Euroopassa tai Aasiassa, talvi voi vielä uudelleen kiristää otettaan. On kuitenkin vaikea sanoa, mihin kylmän ilmamassan purkaukset osuisivat, mutta niiden todennäköisyys kasvaa. On myös mahdollista, että kylmät ilmat eivät tällä kertaa saapuisi Suomeen, vaan ne ohjautuisivat maamme itä- tai länsipuolelle.

Paljon on siis epävarmuutta ja ristiriitaa ennusteissa. Pidetään kuitenkin mielessä, että maaliskuu on vielä tilastojen valossa suuressa osassa Suomea talvikuukausi, eli hetkellistä keväistä vaihetta voi vielä seurata hyytäväkin jakso.

Lue seuraavaksi: Sää ja liikenneasiantuntija: Jussi Pohjonen paljastaa, minkälainen sää ja ajokeli johtavat todennäköisimmin onnettomuuteen

Markus Mäntykannas
meteorologi