Super-El Niñon todennäköisyys kasvaa aggressivisesti: Toistuvatko vuoden 1997 tapahtumat?

Erittäin voimakkaan El Niñon, eli Super-El Niñon todennäköisyys on kohonnut tuoreessa ECMWF:n pitkän ajan ennusteessa korkeaksi. Super-El Niño on voimakas ilmiö, jonka aikana Tyynen valtameren pintalämpötila kohoaa tarkastelualueella yli kaksi astetta keskiarvon yläpuolelle. Tämä kehitys lisää selvästi todennäköisyyttä sille, että maapallolla koetaan pian ennätyksellisen lämpimiä aikoja. Tilanne on kriittinen, sillä maailman merivedet ovat jo tällä hetkellä selvästi normaalia lämpimämpiä.

Ymmärtääksemme käsillä olevaa tilannetta meidän on palattava perusasioiden äärelle. El Niño on osa sääilmiöiden laajempaa luonnollista vaihtelua nimeltä ENSO (El Niño-Southern Oscillation). Se koostuu kahdesta vastakkaisesta ääripäästä: lämpimästä El Niñosta ja viileästä La Niñasta, jotka vuorottelevat epäsäännöllisin väliajoin. El Niño katsotaan alkaneeksi, kun niin kutsutulla Niño3.4-tarkastelualueella Tyynen valtameren keskisissä ja itäisissä osissa pintaveden lämpötila nousee vähintään 0,5 astetta pitkän ajan keskiarvon yläpuolelle. La Niñan aikana se puolestaan laskee vähintään puolella asteella keskiarvon alapuolelle.

Olemme parhaillaan tämän kriittisen raja-arvon kynnyksellä. Meriveden lämpeneminen on jatkunut voimakkaana kevään aikana, ja merivirtojen suunta on muuttumassa tavalla, joka kerryttää lämpöä Tyynen valtameren pintakerroksiin. Ennusteet osoittavat, että lämpeneminen jatkuu aggressiivisena kesäkuukausien aikana. Super-El Niñon kynnys, eli kahden asteen ylittyminen keskiarvosta, saavutetaan todennäköisesti jo loppukesän 2026 aikana.

ECMWF: Korkea todennäköisyys Super-El Niñolle

Eurooppalaisen keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuoreimmassa toukokuun alussa julkaistussa ennusteessa El Niñon todennäköisyys on kasvanut erittäin korkeaksi.

Tällä hetkellä ennusteparven jokainen yksittäinen jäsen ennakoi kahden asteen raja-arvon ylittyvän viimeistään alkusyksyllä. ECMWF:n pitkät ennusteet koostuvat 51 eri malliajosta (ennusteparvi), eli käytännössä tietokone laskee ennusteen 51 kertaa ja jokaisessa laskennassa käytetään hieman erilaisia lähtöarvoja. Jos lähes jokainen tai harvoissa tapauksissa jokainen parven jäsenistä päätyy samaan lopputulokseen, voidaan ennustettavuutta pitää korkeana – eli todennäköisyys tietyn sääilmiön toteutumiselle on korkea.

El Niñon kohdalla tämä tarkoittaa, että ennusteparven jokainen yksittäinen jäsen ennustaa kahden asteen raja-arvon ylittyvän kuluvan vuoden aikana, viimeistään syksyllä. Super-El Niñon todennäköisyys on siis kasvanut korkeaksi uusimmissa ennusteissa.

Muutos ennusteissa on ollut kevään aikana hurja. Vielä alkuvuodesta Super El Niñon todennäköisyys oli vain noin 20 prosentin luokkaa, mutta valtameren nopea lämpeneminen on saanut mallit reagoimaan voimakkaasti. On siis lähes varmaa, että tulemme todistamaan historiallista voimaa hakevan El Niñon kehittymistä.

Mitä voimakkaammasta ENSO-vaiheesta on kyse, sitä selvemmin ja laajemmin sen vaikutukset tuntuvat globaalissa säässä – satojen miljoonien ihmisten arjessa.

Kohti uusia ennätyksiä

Ennusteiden mukaan tulevasta El Niño -vaiheesta voi muodostua yksi mittaushistorian voimakkaimmista. ENSO:n eri vaiheita on tarkasteltu vuodesta 1876 lähtien. Keskisen ja itäisen Tyynenmeren valtameren pintaveden keskilämpötila voi nousta loppuvuodesta jopa kolme astetta keskiarvon yläpuolelle, mikä ylittäisi aikaisemmat huippuvuodet 1997–1998 ja 2015–2016. Tämä "kehittyvä superilmiö" saattaa nostaa maapallon keskilämpötilat uusiin ennätyksiin, ja vaikutusten odotetaan jatkuvan pitkälle vuoteen 2027 saakka.

Vaikutukset jakautuvat globaalisti epätasaisesti.  El Niño on joissain osissa maapalloa pelätty ilmiö, sillä se vaikuttaa radikaalisti säähän. Pohjoisen pallonpuoliskon talvikuukausien aikana El Niño lisää kuumuutta ja kuivuutta Kaakkois-Aasiassa, kun taas esimerkiksi osassa Etelä-Amerikkaa paikalliset rankkasateet lisääntyvät.

Tyynen valtameren lämpeneminen lisää tietyillä alueilla trooppisten hirmumyrskyjen todennäköisyyttä ja voimakkuutta. Yhdysvalloissa El Niño voi poikkeuttaa keskileveysasteiden suihkuvirtauksen tavanomaista eteläisemmälle reitille, minkä vuoksi eteläisissä osavaltiossa talvi on kostea, märkä ja viileä. Sen sijaan Kanadan länsiosassa ja osassa Alaskaa talvi on hyvin leuto.

Muistatko vielä vuoden 1997?

Kun katsomme taaksepäin, historian voimakkaimmat El Niñot koettiin vuosina 1997–1998 sekä 2015–2016. Erityisesti vuosi 1997 muistetaan rajuista sääilmiöistä ympäri maailmaa. Seuraavat tekoälyllä havainnollistetut kuvaukset auttavat ymmärtämään, mitä voimakas El Niño toi tullessaan: trooppisia hirmumyrskyjä tavallisesta poikkeavilla reiteillä, valtavia tulvia Etelä-Amerikassa ja tuhoisia maastopaloja Indonesiassa ja Australiassa äärimmäisen kuivuuden vuoksi.

Vuonna 1997 El Niño aiheutti paahtavaa kuumuutta ja kuivuutta Indonesiassa.

Osassa Keniaa ja Somaliaa rankkasateet johtivat tulviin ja Rift Valley -kuume-epidemian puhkeamiseen.

Kaliforniassa koettiin ennätyksellisiä rankkasateita ja tulvia.

Tyynellä valtamerellä kehittyi poikkeuksellisen suuri määrä supertaifuuneita.

Yhdysvaltojen Floridassa koettiin tuhoisia tornadoepisodeja.

Vaikka seuraukset voivat olla samankaltaisia vuonna 2026, tilanne on nyt vaarallisempi. Maapallon ja merten lähtölämpötila on jo huomattavasti korkeampi ilmastonmuutoksen vuoksi. EU:n ilmastopalvelu Copernicuksen mukaan maailman meret olivat jo viime kuussa poikkeuksellisen lämpimiä, keskimäärin 21 celsiusastetta. Kun El Niño iskee jo valmiiksi lämpimiin merialueisiin, äärisääilmiöt, kuten tulvat ja kuivuudet voivat voimistua entisestään. Olemme astumassa tuntemattomalle maaperälle, jossa luonnon luonnollinen sykli ja ilmastonmuutoksen vaikutukset lyövät kättä ennennäkemättömällä tavalla.

Vaikutukset Suomessa ja Euroopassa: Onko edessä hellekesä?

Vaikka El Niñon syntyperä on Suomesta katsottuna aivan toisella puolella maapalloa, sen vaikutukset voivat joidenkin tutkimusten mukaan heijastua Eurooppaan asti. Korrelaatio on kuitenkin ristiriitainen, eikä sitä havaita yhtä suoraviivaisesti kuin monilla muilla mantereilla.

Joinakin vuosina El Niño on tuntunut suosivan Euroopassa pitkäkestoisten korkeapaineiden syntyä. Kuluneen alkuvuoden sää on ollut Pohjois-Euroopassa korkeapainevoittoinen ja kuiva, talvella koettiin pitkäkestoinen pakkasjakso. Tähän ei ole vielä El Niño ehtinyt vaikuttaa, vaan mielenkiinto kohdistuu pohjoisen napa-alueen vähäiseen jääpeitteeseen. Yksi mielenkiintoinen teoria on, että napa-alueen vähäinen jääpeite pienentää eri leveysasteiden välisiä lämpötilaeroja johtaen vähäisempään matalapainetoimintaan ja suosien pitkäkestoisten korkeapaineiden syntyä. Tämä voi johtaa kylmiin pakkasjaksoihin talvella ja vastaavasti pitkiin hellejaksoihin kesällä.

Palataan vielä vuoteen 1997, jolloin yksi mittaushistoriamme voimakkaimmista El Niño -ilmiöistä kehittyi. Tuolloin Suomessa koettiin kesällä paahtavia helteitä. Kesän aikana havaittiin 57 hellepäivää, kun vuosien 1991–2020 keskiarvo on ollut 36 kappaletta. Elokuun 1997 ilmastokatsauksen mukaan kesä oli paikoin mittaushistorian aurinkoisin, mutta samalla laajat alueet kärsivät kuivuudesta pitkäkestoisten helle- ja kuivuusjaksojen vuoksi.

Tuorein vuodenaikaisennuste kesä–elokuun jaksolle näyttää Eurooppaan tavanomaista lämpimämpää kesää. ECMWF:n pitkän aikavälin ennusteen mukaan tulevana kesänä suuressa osassa Eurooppaa on 70–90 %:n todennäköisyys tavanomaista korkeammalle ilmanpaineelle (kesä–elokuun jakson keskiarvo), Kaakkois-Euroopassa jopa yli 90 %. Suomessa todennäköisyys on 60–70 %. Myös helleaaltojen todennäköisyys on selvästi koholla. Vaikka El Niño ei suoraan sanele Suomen tai Euroopan kesäsäätä, on mahdollista, että se suosii pitkäkestoisten korkeapaineiden syntyä.

Lue seuraavaksi: Tuore kuukausiennuste: Kuivuustilanteeseen helpotusta – ennuste ulottuu jo kesäkuun ensimmäiselle viikolle!

Markus Mäntykannas
meteorologi