Missä myrskyt ja rajuilmat viipyvät? – näin meteorologi kommentoi tilannetta

Suomessa säävuosi on ollut toistaiseksi monella tapaa vaisu. Sekä myrskyjen että rajuilmojen määrä on jäänyt murto-osaan tavanomaisesta. Tässä blogissa meteorologi kertoo ajatuksiaan ja avaa syitä tasapaksun sään taustalla.

Myrskyt ja rajuilmat aiheuttavat toisinaan merkittäviäkin omaisuusvahinkoja, mutta meteorologin näkökulmasta kyseiset sääilmiöt ovat monella tapaa kiehtovia. Toiset säntäävät innoissaan rajuilmojen perässä, toisille lähestyvä ukkonen aiheuttaa pelkoa – täysin ymmärrettävästi. Osalle on varmasti ollut helpotus, että rajuimmilta myrskyiltä ja ukkosilta ollaan vältytty. Kyllähän se pistää nöyräksi, kun sää näyttää voimansa, taivas välkehtii ja tuuli pistää ikkunat helisemään.

Lue myös: Myrsky, myräkkä vai rajuilma? Näin termit eroavat toisistaan

Mitäänsanomaton ukkoskausi – maasalamamäärä jäänyt murto-osaan tavallisesta

Kesän ukkoskausi kestää Suomessa tyypillisesti toukokuusta syyskuuhun. Yksittäisiä salamahavaintoja tehdään myös kesäkauden ulkopuolella.

Vertailujaksosta riippuen keskimääräinen vuotuinen maasalamamäärä on vaihdellut 80 000-130 000 tietämillä. Tänä vuonna maasalamoita on havaittu 9. syyskuuta mennessä noin 28 000 kappaletta eli määrä on jäänyt kolmas- tai neljäsosaan tavanomaisesta. Luku jää jopa alle tavanomaisen heinäkuun salamamäärän. Syyskuun aikana luku ehtii toki vielä hieman kasvaa, mutta todennäköisesti ei kovin ratkaisevasti. Keskimäärin syyskuussa havaitaan maasalamoita enää vain muutama tuhat kappaletta.

Vuoden 2026 aikana yli tuhannen maasalaman päiviä on ollut vaivaiset 7 kappaletta. Vilkkain ukkospäivä on ollut 16. elokuuta, jolloin vuorokaudessa havaittiin yli 5000 maasalamaa. Sekin on melko vähän verrattuna kaikista vilkkaimpiin ukkospäiviin Suomessa. Kyseisenä päivänä tosin Pohjanmaalla saatiin ukkoskuuroista kertarysäyksellä poikkeuksellinen määrä vettä. 

Ilmatieteen laitoksen mukaan mittaushistorian päiväkohtainen ennätys on 40 000 maasalamaa. Yli 20 000 maasalaman vuorokausia esiintyy Suomessa keskimäärin vain kerran parissa vuodessa.

Ukkosen syntyminen vaatii ilmakehältä kolme perusedellytystä: riittävästi kosteutta alailmakehässä, voimakkaan lämpötila-eron eli epävakautta maanpinnan ja yläilmakehän välillä sekä nostomekanismin (kuten auringonsäteilyn, rintaman tai maastonmuodon), joka laukaisee ilman kiihtyvään nousuliikkeeseen. Suomessa käytännössä hellejakson päättävä kylmä rintama käynnistää usein näyttävimmät ukkosepisodit.

Pelkästään hellepäivien lukumäärän katsominen ei tarjoa vastausta hiljaiseen ukkoskauteen. Hellepäiviä on tänä vuonna ollut nimittäin täysin tavanomainen määrä – 35 kappaletta (vrt. 1991-2020 vertailukaudella 36). Sen sijaan pitkäkestoiset ja laaja-alaiset hellejaksot ovat jääneet vähiin. Virtaus on käynyt pitkin kesää pääsääntöisesti Pohjois-Atlantilta, mikä ei tarjoa kovin otollisia olosuhteita voimakkaiden rajuilmojen muodostumiselle. Etelä- ja Keski-Euroopan yllä pitkään vaikuttanut korkeapaine on pitänyt kaikista lämpimimmän ilmamassan itsellään, ja siitä on saatu Suomeen lähinnä hetkittäin maistiaisia.

Myrskyt loistavat poissaolollaan – ehtiikö loppuvuonna tapahtua muutos?

Myös myrskyjen osalta vuosi on ollut hiljainen. Myrskypäiviä on syyskuun 10. päivään mennessä ollut vain 4 kappaletta. Vertailujaksolla 2006-2025 myrskypäiviä on vuodessa keskimäärin 29 kappaletta, joten loppuvuoteen jää vielä kirittävää.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan viimeisen 20 vuoden aikana hiljaisin myrskyvuosi on ollut 2014, jolloin myrskypäivien lukumäärä jäi 16 kappaleeseen. Tähänkin on vielä matkaa.

Suomessa eniten myrskyjä esiintyy syys- ja talvikuukausina, kun Pohjois-Atlantin matalapainetoiminta vilkastuu. Vuoden 2026 vähäistä myrskypäivien lukumäärää selittää osin tammi-helmikuussa sitkeästi Suomen yllä vaikuttanut korkeapaine, joka muistetaan ennen kaikkea kireistä pakkasistaan. Sen myötä tuulet olivat heikkoja ja sademäärätkin huomattavasti keskimääräistä pienempiä. Keväällä ja kesällä sen sijaan myrskyjen määrä luonnostaankin jää pienemmäksi, kun keskileveysasteilla meridionaalinen (etelä-pohjoissuuntainen) lämpötilaero pienenee. Eli vähäinen myrskyjen määrä on ainakin osittain selitettävissä suursäätilan ja vuodenaikojen välisellä vaihtelulla.

Syyskuun edetessä sää näyttää jatkuvan tasaisen vaihtelevana. Loppukuun aikana jää aika lailla yksittäisten matalapaineiden reitistä kiinni, pääseekö jokin säähäiriö Suomen ympäristössä voimistumaan myrskyksi asti.

ECMWF:n uuden vuodenaikaisennusteen mukaan lokakuun puolella sää voisi muuttua Suomessa hieman tavallista korkeapainevoittoisemmaksi ja myrskyrata suuntautuisi ennemmin Länsi- ja Etelä-Eurooppaan, joten kovin pikaista paikkausta myrskytilanteeseen ei ole näkösällä. Ei toki ole mahdotonta, etteikö korkeapaine voisi antaa hetkittäin periksi, ja tuulisempaakin säätä voisi mahtua sekaan. Kokonaisen viikon tai kuukauden ilmanpainepoikkeama ei kuitenkaan kerro säästä paljoa päivätasolla, vaan ennuste voi toteutua monella eri tavalla.

Lue seuraavaksi: Loka–joulukuun pitkä ennuste julki – tältä näyttää loppuvuoden sää!
 

Sara Salonen
meteorologi