Tämän elokuun tilastoista paljastuu yksityiskohta, jota ei ole koettu yli 30 vuoteen: "Monella väärä mielikuva kesän säästä"

Pian päättyvä elokuu on jatkunut epävakaisissa merkeissä. Suomen säätä ovat lähes koko kuukauden ajan dominoineet matalapaineet, jotka ovat osassa maata johtaneet erittäin runsaisiin sateisiin. Elokuun sadetilastot ovatkin hämmentävää katsottavaa, sillä osassa maata vettä on ropissut yli kaksinkertainen määrä normaaliin nähden, kun taas toisaalla sateet ovat jääneet vain noin kymmenesosaan normaalista. Entä miltä näyttää kesä–elokuun sää kokonaisuudessaan? Monella on väärä mielikuva kesän säästä, ja pian kerron, miksi.

Tämän kesän säätä ovat leimanneet Länsi-Euroopan laajan korkeapaineen pohjoispuolella kulkeneet matalapaineet. Ennen kuin katsotaan tarkemmin kuluneen kesän säätä, pysähdytään tarkastelemaan elokuun säätilastoja. Niissä riittää yllätyksellisiä elementtejä, erityisesti sademäärissä.

Monelle jäivät varmasti mieleen kuun puolivälin jälkeen koetut poikkeukselliset rankkasateet maan länsiosassa. Esimerkiksi Seinäjoen Pelmaan havaintoasemalla vettä kertyi vuorokaudessa 107,8 mm, ja tästä sademäärästä valtaosa kertyi parin tunnin aikana. Yli 100 millimetrin vuorokausikertymät ovat Suomessa melko harvinaisia tapahtumia, mutta eivät poikkeuksellisia. Keskimäärin niitä tavataan joka viidentenä vuonna jossain päin maata, mutta tälle kesälle päiviä osui kaksi. Myös heinäkuun 18. päivänä 100 millimetrin vuorokausisadanta ylittyi, kun Multia Karhilan sademittariin ropisi 114,2 mm.

Voisikin helposti kuvitella, että kuluva elokuu on ollut pelkkää sadetta, mutta todellisuudessa Suomen sisältä löytyy valtavia eroja.

Kuluvan elokuun sademäärät tulevat paikoitellen lyömään havaintoasemakohtaisia ennätyksiä. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan kaltaisia sateita ei ole koettu yli 30 vuoteen. Ajanjaksolla 1.–26.8.2026 sadetta on ropissut eniten Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, missä kertymät ovat paikoitellen reilusti yli kaksinkertaisia vuosien 1991–2020 keskiarvoon nähden.

Pisimmän korren sateisuudessa vetävät Siikajoki Ruukin ja Pudasjärven havaintoasemat. Siikajoella ajanjakson 1.–26.8. sademäärä on 175,9 mm, Pudasjärven lentokentällä 175,1 mm. Tyypillisesti alueella sataa koko elokuun aikana 70 millimetriä. Siikajoen sademäärä ylittää jo tässä vaiheessa havaintoaseman aiemman elokuun ennätyksen (havaintojaksolla 1991–2020) vuodelta 1992, jolloin sadetta ropisi 138,4 mm. Pudasjärven lentokentälläkin havaintokauden 1991–2020 ennätys ylittyy, aiempi oli 160,7 mm vuodelta 1988.

Kun mainitsin, että elokuun tilastoissa on suurta vaihtelua, johtuu tämä suurista eroista sadannassa. Kun Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa on useilla havaintoasemilla satanut yli tuplat koko elokuun normaaliin sademäärään nähden, on rannikkojen äärellä alueita, missä on satanut hämmentävän vähän: alle 10 millimetriä ajanjaksolla 26. päivään mennessä. Vähiten vettä on kertynyt Isokarin saarella Kustavissa, 7,3 mm.

Sateet eivät ole siis jakautuneet tasaisesti, vaan runsain vedentulo on painottunut maan länsi- ja pohjoisosaan. On hyvin tyypillistä, että kesän kuuroittaiset sateet tuovat suurta paikallista vaihtelua sademääriin. Tyypillisesti loppukesästä sademäärät vähitellen laskevat sisämaassa, mutta nousevat rannikoilla ja saaristossa.

Elokuun viimeisinä päivinä Suomen säähän vaikuttaa matalapaine, ja suureen osaan maata ennustetaan sateita. Ennustetut sadekertymät ovat ajanjaksolla 28.–31.8. keskimäärin 5–15 mm, mutta länsirannikon tuntumassa ne ovat 20–30 mm. Näin ollen länsirannikon, saariston ja Ahvenanmaan kuiva elokuu tulee kääntymään epävakaisemmaksi ja kuun kokonaissademäärä hieman tasoittuu.

Tuntuiko kesä erityisen viileältä? Sitä se ei ole ollut

Moni tuntuu tänä kesänä somepostauksissaan ja keskusteluissaan harmitelleen kesän säätä. On ollut liian viileää, helteitä on liian vähän ja toisaalta omalle kohdalle on osunut myös jatkuvasti sateita ja kovia tuulia. Kun kyselin omassa somessa seuraajiltani mielipiteitä kesän säästä (vain kaksi vastausvaihtoehtoa: joko hyvä tai huono kokemus), äänet jakautuivat siten, että positiivinen kokemus oli 54 %:lla vastaajista ja negatiivinen 46 %:lla. Otanta on pieni, mutta kuluneen kesän sää tuntuu kuitenkin jakaneen mielipiteitä voimakkaasti. Osalle vaihteleva ja vähähelteisempi kesä oli tervetullut, osa taas haikaili helteiden ja auringonpaisteen perään.

En henkilökohtaisesti täysin ymmärrä, mistä kumpuavat ne kaikista negatiivisimmat mielikuvat kesän säästä. Monen mielikuva on ollut, että kesä on viileä, mutta todellisuudessa lämpötila on kesäkuun alusta lähtien ollut lähellä keskiarvoa tai jopa hieman sen yläpuolella. On totta, että pitkät hellejaksot ovat loistaneet poissaolollaan, mutta yksittäisiä hellepäiviä on toki kesään mahtunut – elokuussa kuitenkin selvästi tavanomaista vähemmän. Hellepäivä kirjataan tilastoihin, kun lämpötila kohoaa vähintään yhdellä havaintoasemalla yli 25 asteen.

Keskipitkän ennusteen mukaan hellepäiviä ei enää tälle kesäkaudelle ole tulossa lisää, joten koko kesän hellesaldoksi (ml. toukokuun neljä hellepäivää) on muodostumassa 35 päivää. Keskimäärin touko–syyskuussa on 36 hellepäivää, eli tässäkin suhteessa kesä on jäämässä melko tavanomaiseksi.

Mutta pilviä ja sateitakin on tänä kesänä piisannut. Kesä on ollut tavanomaista pilvisempi ja osassa Suomea selvästi normaalia sateisempi. Erityisesti maan länsi- ja pohjoiosassa sadetta on tullut runsaasti, kun taas etelä ja itä ovat olleet lähempänä keskiarvoa. Sademäärissä suurin poikkeama vaikuttaisi muodostuvan osaan Lappia, missä on kesän aikana satanut paikoin 100 millimetriä keskiarvoa enemmän. Lopulliset tilastot valmistuvat elo–syyskuun vaihteessa.

Alle on laskettu ajanjakson 1.6.–26.8. tilastoja kuluvalta kesältä eri paikkakunnille.

Euroopan lukkiutunut suursäätila

Tänä kesänä Euroopan säätila on ollut voimakkaasti kahtiajakoinen: epävakaisen ja viileämmän Pohjois-Euroopan ja tukalan Etelä- ja Keski-Euroopan väliset lämpötilaerot olivat useaan otteeseen jopa 20 asteen luokkaa. Etelä- ja Keski-Euroopan helleilma teki lyhyitä vierailuja myös Suomeen, mutta pysytteli pääosin Itämeren eteläpuolella.

Syypäänä sitkeään kahtiajakoon on ollut Länsi-Eurooppaan jämähtänyt pitkäkestoinen korkeapaineen alue eli sulkukorkepaine. Korkeapaineen alueelle on imeytynyt Pohjois-Afrikasta erittäin kuumaa ilmaa, joka on pysynyt paikoillaan lähes viikkokausia. Matalapaineet puolestaan ovat joutuneet kiertämään korkeapaineen pohjoispuolitse, ja niinpä kesä onkin Pohjois-Euroopassa ollut pilvisempi, epävakaisempi ja viileämpi.

Vastaavaa korkeapainetta ei ole enää näköpiirissä syyskuun puolella. Matalapaineet alkavat kulkea yhä aktiivisemmin Länsi- ja Pohjois-Euroopan yli, jolloin sateita saadaan myös Länsi-Euroopan kuiville alueille. Kuumin sää näyttäisi painottuvan Etelä- ja Kaakkois-Eurooppaan.

Lue seuraavaksi: Super-El Niño alkaa näillä näppäimillä: Ruoan hintaan uhkaa tulla huomattava muutos

Tilastotarkastelussa käytetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja vuosilta 1991–2020.

Markus Mäntykannas
meteorologi