Espanjassa satoi parissa päivässä enemmän kuin Suomessa vuoden aikana – ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita

Markus Mäntykannas, meteorologi
Julkaistu tänään klo 17.39 | Päivitetty tänään klo 17.55

Adamiksi nimetty voimakas matalapaine toi Iberian niemimaalle viikonloppuna ja maanantaina tuhoisia rankkasateita. Itä-Espanjassa satoi paikoin tämän episodin aikana jopa 740 mm, mikä on alueen normaali vuosisademäärä. Runsas vedentulo aiheutti tulvia ja vaati myös kuolonuhreja Espanjan itärannikolla. Tiistain ja torstain välillä rankkasateet piinaavat Ranskaa, Italiaa ja Balkanin niemimaata. Välimeri lämpeni kesällä ennätyksellisen lämpimäksi, mikä on suoraan kytköksissä syksyisten rankkasateiden voimistumiseen.

Suomen aurinkoisessa ja seesteisessä syyssäässä on hankala kuvitella, minkälaiset luonnonvoimat ovat viime päivinä myllertäneet Euroopan eteläistä osaa. Adam-myrsky on tuonut Välimeren länsiosaan paikoin ennätyksellisen runsaat rankkasateet, jotka ovat lauantain ja maanantain välillä kurittaneet erityisesti Espanjan itärannikkoa, Baleaarien saaria ja Etelä-Ranskaa.

Tulvia ja pelastustöitä Itä-Espanjan Olivassa 19.10.2026:

Myös osassa Ranskaa on tulvinut maanantaina, kun vettä on kertynyt vuorokauden aikana 300–400 millimetriä:

Reilun kahden vuorokauden pituisessa rankkasade-episodin aikana eniten vettä kertyi Alicanten ja Valencian puolivälissä sijaitsevalle Beniflàn havaintoasemalle, 740 millimetriä. Sademäärä ylittää keskimääräisen vuosisadannan Suomessa, sillä koko maan keskiarvo on noin 609 millimetriä.

Beniflàn lähellä olevalle Pegon havaintoasemalle vettä kertyi 693 mm, joista 430 mm ropisi vain neljän tunnin aikana. Kärjistäen voisi todeta, että vettä kertyi havaintoasemalle neljän tunnin aikana saman verran kuin Pohjois-Lapissa sadetta kertyy koko vuoden aikana. Osassa Pohjois-Lappia vuosisadanta on 400–500 millimetriä.

Sademäärät ovat alustavia (automaattimittauksia) ja vaativat vielä viranomaisen hyväksynnän.

Itä-Espanja on syksyisille rankkasateille otollista seutua. Kaksi vuotta sitten alueella koettiin katastrofaalisia tulvia, kun Turísin havaintoasemalla Valencian länsipuolella ropisi 772 millimetriä vuorokaudessa. Tiettävästi Espanjan ja mahdollisesti koko Välimeren alueen mittaushistorian suurin vuorokaudessa mitattu sademäärä on sekin Itä-Espanjan rannikolta. Marraskuussa 1987 Oliva-nimisen kaupungin havaintoasemalle satoi 817 millimetriä vuorokaudessa.

Tulvavesi hukutti ajoneuvoja Espanjan itärannikolla Olivassa:

"Kylmä pisara" ja lämmin Välimeri ovat tuhoisa yhdistelmä

Kulunut kesä oli Länsi-Euroopassa ja Iberian niemimaalla paikoin jopa ennätyksellisen kuuma, mikä heijastui suoraan meriveden lämpötiloihin. Läntisen Välimeren pintavesi pysytteli useita asteita pitkän ajan keskiarvoja lämpimämpänä läpi kesän ja pitkälle syyskuuhun, sillä myös syyskuu oli alueella tavanomaista lämpimämpi. Välimeren ilmastossa syksy ja alkutalvi ovat muutenkin pääsadekausia, ja poikkeuksellisen lämpimästä merestä haihtuva runsas kosteus toimiikin syyssateiden valtavana energiavarastona.

Espanjassa koettiin lauantain ja maanantain välillä oppikirjaesimerkki paikallisesta ja pelätystä sääilmiöstä: "DANA-ilmiö". Lyhenne DANA tulee espanjan sanoista Depresión Aislada en Niveles Altos (erillinen matalapaine yläilmakehässä), ja suomeksi puhutaankin usein kylmästä pisarasta tai ylämatalasta. Kyseessä on ilmakehän ylemmistä kerroksista, polaarisen suihkuvirtauksen mutkasta kuroutunut ja päävirtauksesta irtaantunut "kylmän ilman pussi".

Kun tämä hyytävän kylmä ilmamassa kaartaa korkealla ilmakehässä poikkeuksellisen lämpimän Välimeren ylle, lopputulos on suorastaan räjähdysherkkä. Ilmakehän pystysuuntainen lämpötilaero merenpinnan ja ylemmän ilmakehän välillä kasvaa valtavaksi. Mitä jyrkempi ero on, sitä rajummin lämmin ja kostea ilma voi kiihtyä pystysuoraan nousuun kohti ylempiä ilmakerroksia. Lämpimästä merestä kumpuava haihtuminen puskee ilmakehään valtavan määrän kosteutta, mikä synnyttää suuria sademääriä ja voimakkaita ukonilmoja.

RTVE:n mukaan tulvat ovat vaatineet ainakin neljän ihmisen hengen:

Tuhon ainekset sinetöidään alueen ilmavirtauksilla ja pinnanmuodoilla. Välimeren länsiosassa kosteat itävirtaukset voivat luoda äärimmäisen suuria sadekertymiä, kun tuulet puhaltavat kosteaa meri-ilmaa suoraan kohti Espanjan itärannikkoa, missä maisema nousee nopeasti jyrkiksi vuoriksi. Kun kostea ilmamassa törmää rannikon rinteisiin, se joutuu pakotettuun nousuun. Tämä orografinen noste puristaa ilmasta viimeisetkin pisarat ja synnyttää taukoamatta sade- ja ukkospilviä.

Tilanteesta tekee hengenvaarallisen sen paikallaan pysyvyys. Suomen kesässä tuttu rankka ukkoskuuro pyyhkäisee tyypillisesti ohi puolessa tunnissa, jonka jälkeen sää selkenee. Tällaisessa DANA-asetelmassa sateet voivat sen sijaan jumittaa saman seudun yllä tuntikaupalla, jopa vuorokauden ajan.

Kuvitelkaapa mielessänne Suomen suven rajuin ukkoskuuro – mutta sen sijaan, että sade laantuisi puolessa tunnissa, se jatkuukin täydellä teholla puoli vuorokautta putkeen. Juuri tämän vuoksi Välimeren vuoristoiset rannikkoalueet ovat syksyisin Euroopan herkimpiä paikkoja valtaville sadekertymille ja tuhoisille äkkitulville. Lämmin meri toimii kuin sään höyrykoneena, ja rannikon vuoret pakottavat taivaan avautumaan.

AEMETin julkaisemat satelliittikuvat paljastavat rajuilmojen painopisteen 18.–19. lokakuuta:

Ilmastonmuutos voimistaa rankkasateita

Ilmastonmuutoksen myötä Välimeren alueen syksyiset ja alkutalven rankkasateet saavat taakseen yhä enemmän polttoainetta, ja kehityksen keskiössä ovat nimenomaan kuumenevat kesät ja lämpenevä Välimeren allas.

Taustalla vaikuttaa fysiikan peruslaki, termodynamiikan Clausius–Clapeyron-yhtälö: jokaista yhtä asteen nousua kohden ilmakehään mahtuu noin seitsemän prosenttia enemmän vesihöyryä.

Kun Välimeren pintalämpötila nousee yhä useammin tämän kesän tapaan jopa 2–5 astetta ilmastollista keskiarvoa korkeammalle ja meri varastoi tätä lämpöenergiaa syvälle syksyyn, ilmakehään haihtuu ja sitoutuu valtavia määriä lisäkosteutta. Tämä tekee sade- ja ukkosjärjestelmistä voimakkaampia, sillä kerran lauetessaan ilmakehässä on yksinkertaisesti enemmän vettä vapautettavaksi alas maanpinnalle.

Samalla ilmastonmuutos kärjistää sään ääripäitä Välimerellä kahteen eri suuntaan.

Kesistä on tulossa yhä pidempiä, kuumempia ja rutikuivia helleaaltoineen ja maastopaloineen. Kun säätyyppi syksyllä vihdoin kääntyy epävakaaksi, vastassa on uusi ongelma: kuivuuden kovettama ja kasvillisuutensa menettänyt maaperä ei kykene imemään vettä, vaan se toimii kuin asfaltti. Kun tähän yhdistetään ennätyslämpimän meren ruokkima, valtava sademäärä, seurauksena on entistä useammin tuhoisia äkkitulvia, maanvyöryjä ja hurjia sadekertymiä, joihin alueen infrastruktuuri ei ole vielä täysin varautunut.

Meillä Suomessakin kesäiset rankkasateet ovat voimistumaan päin, mutta vuoristojen ja hyvin lämpimien merialueiden puute pitää huolen siitä, että Välimeren kaltaiset rankkasade-episodit ovat tulevaisuudessakin mahdottomia.

Seuraavaksi rankkasateet suuntaavat Italiaan ja Balkanille

Adam-matalapaineen reitti suuntaa seuraavaksi kohti Italiaa ja Balkanin niemimaata.

Matalapaine nostaa lämpimältä Välimereltä kosteutta kohti Italian ja Balkanin vuorijonoja, joten rankoilta sateilta ja tulvilta ei vältytä näilläkään alueilla.

Esimerkiksi tiistaina Keski- ja Pohjois-Italiassa on voimassa korkeimman tason varoituksia erittäin suurista sadekertymistä. Vettä voi kertyä vuorokaudessa 100–300 millimetriä, ääritapauksissa yli 400 millimetriä.

Keskiviikkona ja torstaina rankkasateet piiskaavat myös Balkanin niemimaata. Suuria sadekertymiä odotetaan Kroatian, Montenegron ja Albanian rannikoille ja vuoristoon.

Ensi viikolla rankkasateiden riski kasvaa jälleen itäisellä Välimerellä, eli tulvauutiset tämän syksyn osalta tuskin vielä olivat tässä.

Lue seuraavaksi: Marras–tammikuun pitkä ennuste julki! Katso, miten edetään kohti talvea