Avaruussään myrskyt viskovat varattuja hiukkasia kohti maata: Revontulet loimuavat ja satelliitit vaurioituvat
Auringon aktiivisuus aiheuttaa sekä hiukkasmyrskyjä että magneettisia myrskyjä. Niiden vaikutukset ulottuvat revontulista aina sähköverkon häiriöihin asti.
Auringossa tapahtuvat purkaukset lähettävät varattuja hiukkasia kauemmaksi avaruuteen. Niiden törmäys maan magneettikenttään aiheuttaa siinä muutoksia ja osa hiukkasista ajautuu myös kentän suuntaisesti napa-alueille. Voimakkaimmat myrskyt johtuvat koronan massapurkauksista, eli tilanteista, joissa auringosta syöksyy kaasupilvi avaruuteen. Myrsky voi kestää muutamista tunneista jopa päiviin.
Avaruudessa myrskyää – entä sitten?
Revontulet ovat yleinen seuraus magneettikentän häiriöistä ja auringon hiukkasryöpyistä. Ne muodostuvat silloin, kun varatut hiukkaset osuvat ilmakehän molekyyleihin, yleensä renkaan muotoisella alueella korkeilla leveysasteilla. Voimakkaan myrskyn aikaan niitä voi näkyä kuitenkin selvästi laajemmalla alueella, esimerkiksi vuonna 1859 revontulia nähtiin Havaijilla ja jopa sen eteläpuolellakin asti.
Magneetti- ja sähkökenttä ovat yhteydessä toisiinsa, joten kun magneettikentässä tapahtuu suuria muutoksia, syntyy myös sähkövirtoja. Vuoden 1859 magneettisessa myrskyssä esimerkiksi lennätinlangat kipinöivät. Voimakkaat myrskyt voivatkin vaikuttaa sähköverkkoihin sekä myös maapinnan alapuolelle vedettyihin putkiin ja johtoihin. Myös maaperään voi muodostua heikko virta, mutta se ei ole itsessään vaarallinen ihmisille.
Hiukkasryöpyt sekä magneettikentän aiheuttamat sähkövirrat voivat vahingoittaa satelliitteja ja sitä kautta tietoliikenneyhteyksiä ja satelliittinavigointia sekä tutkimustoimintaa.
Lue seuraavaksi: Auringonpilkut – viileitä täpliä auringon pinnalla
Päivitetty 9.1.2022 klo 18.59
