Ennuste: Sulkukorkeapaine sanelee loppukuun sään – tämä tiedetään termisen kesän kohtalosta

Korkeapaineet ovat dominoineet kuluvan vuoden säätä ja tuoneet mukanaan poikkeuksellisen kuivuuden ja matalat vedenpinnat. Maalis–toukokuun jaksosta on muodostumassa Suomen mittaushistorian lämpimin, mikäli toukokuu ei tuo mukanaan merkittäviä kylmänpurkauksia. Tällä hetkellä ennusteissa on merkkejä loppukuussa muodostuvasta pitkäkestoisesta korkeapaineen alueesta, joka voi hankaloittaa sadealueiden pääsyä Suomeen. Vielä on kuitenkin epävarmaa, muodostuuko sulkukorkeapaine nimenomaan Skandinaviaan vai Pohjois-Atlantin puolelle. Se sanelee ratkaisevasti myös loppukuun lämpötilat ja termisen kesän alun ajankohdan.

Muistatko vielä viime vuoden joulukuun? Pian tulee kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun Suomessa on viimeksi koettu pitkäkestoisesti matalapainevoittoista ja sateista säätyyppiä. Joulukuu on ollut viimeisin kuukausi, kun sademäärä on laaja-alaisesti ylittänyt keskiarvon maassamme. Vuodenvaihteessa alkanut korkeapainevoittoinen sää on jatkunut halki sydäntalven ja kevään tuoden mukanaan poikkeuksellista kuivuutta ja kevätpuolella myös ennätyksellistä lämpöä. Maalis–huhtikuun jakso oli Suomessa mittaushistorian lämpimin, ja mikäli emme toukokuussa koe merkittäviä kylmänpurkauksia, koko maalis–toukokuun jaksosta on tulossa havaintohistoriamme lämpimin.

"Tällä hetkellä kaksi globaalia säämallia, eurooppalainen ECMWF ja amerikkalainen GFS, liputtavat uuden sulkukorkepaineen syntymisen puolesta toukokuun edetessä. Sulkukorkeapaineella tarkoitetaan pitkään paikallaan pysyvää laaja-alaista korkeapaineen aluetta, joka nimensä mukaisesti sulkee matalapaineet ympäristöstään ja pakottaa ne kiertämään korkeapaineen etelä- tai pohjoispuolelle."

Erityisen kriittinen kuivuustilanne on koettu maan etelä- ja itäosassa, missä jakson 1.1.–12.5.2026 sadanta on jäänyt paikoin vain 40 %:iin jakson normaaliarvoista. Yhteensä noin 30 havaintoasemalla kuluva vuosi on ollut mittaushistorian vähäsateisin ja tätäkin useammilla havaintoasemilla joko harvinaisen tai poikkeuksellisen vähäsateinen. Harvinaisen tai poikkeuksellisen vähäsateisilla havaintoasemilla alkuvuosi on edellisen kerran ollut yhtä kuiva tai kuivempaa vuonna 1980. Harvinaisen sääilmiön toistuvuus on keskimäärin kerran 10–30 vuodessa ja poikkeuksellisen enintään kerran 30 vuodessa tai harvemmin.

• Suurimmat poikkeamat sademäärissä on koettu Lieksa Lampelan ja Tohmajärvi Kemien havaintoasemilla. Lieksa Lampelan sademäärä on ajanjaksolla 1.1.–12.5.2026 ollut 82 mm, kun vuosien 1991–2020 keskiarvo on 198 mm. Tohmajärvi Kemien sademäärä on samaisella ajanjaksolla ollut kuluvana vuonna 64 mm, kun keskiarvo on 180 mm.
• Uudellamaalla on satanut ajanjaksolla 1.1.–12.5.2026 noin 110 mm vähemmän kuin normaalisti. Keski-Suomessa vajaus on noin 70–90 mm.
• Myös Lapissa sademäärät ovat laajalti poikkeuksellisen tai harvinaisen vähäisiä.
• Pienimmät poikkeamat sadannassa löytyvät länsirannikolta.

Lue myös: Super-El Niñon todennäköisyys kasvaa aggressiivisesti: Toistuvatko vuoden 1997 tapahtumat?

Vähäinen jääpeite napa-alueella voi olla kytköksissä kuivuusputkeen

Kuluvan vuoden säätä on Pohjois-Euroopassa leimannut poikkeuksellisen sitkeä korkeapaineiden sarja, joka on jättänyt jälkeensä historiallisen kuivuuden. Tänä aikana tavanomainen matalapaineiden "liukuhihna" Atlantilta Skandinaviaan on ollut tukossa. Sen sijaan, että sateet olisivat saapuneet virkistämään luontoamme, matalapaineet on pakotettu joko eteläiselle reitille kohti Välimerta tai kierretty korkeapaineen pohjoispuolitse kauas kohti Huippuvuoria (katso esimerkiksi helmikuun sateisuuspoikkeama Euroopassa Copernicus-palvelusta). Mutta mikä on tämän ilmiön takana?

Yksi merkittävä tekijä löytyy pohjoisesta. Jo vuoden 2025 lopulla napa-alueen jääpeite oli jälleen selvästi keskiarvoa niukempi, mikä on luonut pohjan sulkukorkeapaineiden muodostumiselle. Kun Arktis lämpenee muuta maapalloa nopeammin – ilmiö, jota kutsutaan arktiseksi amplifikaatioksi – napa-alueen ja keskileveysasteiden välinen lämpötilaero pienenee varsinkin talvikuukausina. Tämä lämpötilaero on perinteisesti toiminut polttoaineena voimakkaalle suihkuvirtaukselle ja matalapainetoiminnalle. Yläilmakehän suihkuvirtaukset syntyvät erilaisten ilmamassojen rajavyöhykkelle, eli tyypillisesti juuri sinne, missä lämpötilaerot ovat suurimmat.

Jos jokin tekijä alkaa heikentää eri leveysasteiden välistä lämpötilaeroa, suihkuvirtaus heikkenee ja alkaa mutkittelemaan. Tämä johtaa paradoksaaliseen tilanteeseen: vaikka ilmasto lämpenee, voivat tietyt alueet kokea pitkiä kylmiä tai kuivia jaksoja, kun laaja-alaiset ilmamassavyöhykkeet jämähtävät paikoilleen. Napa-alueen ympäristössä lainehtiva jäätön merialue vapauttaa lämpöä ilmakehään, mikä voi paikallisesti edesauttaa juuri tällaisten korkeapaineen "kupujen" syntyä. Ne voivat torjua laaja-alaiset sateet kuukausien ajoiksi.

Ennuste: Sulkukorkeapaine palaa

Vaikka tällä viikolla onkin tilapäisesti saatu helpotusta kuivuuteen kevätsateiden myötä, tilanne ei välttämättä jatku lohdullisena enää pitkään. Vielä viikonloppuna ja ensi viikon alkupuolella matalapaineet dominoivat Pohjois-Euroopan säätä ja kuljettavat sateita Suomeen, mutta ennusteen mukaan suursääkuvio suosii pitkässä juoksussa uusien korkeapaineiden syntyä.

Lue tarkemmin lähiaikojen ennusteesta: Sää lämpenee viikonlopuksi: Osassa maata yli 20 asteen lukemia, sadekuuroja liikkeellä – millainen on ensi viikko?

Tällä hetkellä kaksi globaalia säämallia, eurooppalainen ECMWF ja amerikkalainen GFS, liputtavat uuden sulkukorkepaineen syntymisen puolesta toukokuun edetessä. Sulkukorkeapaineella tarkoitetaan pitkään paikallaan pysyvää laaja-alaista korkeapaineen aluetta, joka nimensä mukaisesti sulkee matalapaineet ympäristöstään ja pakottaa ne kiertämään korkeapaineen etelä- tai pohjoispuolelle.

Ennusteissa on merkkejä, että 18. toukokuuta alkavalla viikolla sää muuttuu hetkellisen epävakaan jakson jälkeen varsinkin Länsi- ja Pohjois-Euroopassa uudelleen korkeapainevoittoiseksi. Ennusteessa on kuitenkin vielä epävarmuutta korkeapaineen sijainnista: osa ennusteajoista muodostaa sulkukorkepaineen suoraan Pohjois-Euroopan ylle, kun taas osa saa sen muodostumaan Pohjois-Atlantille tai Britteinsaarten kohdille.

Kesäisen lämpimän, paikoitellen suorastaan helteisen sään todennäköisyys kasvaa Etelä- ja Länsi-Euroopassa ensi viikon edetessä. Mikäli sulkukorkeapaine muodostuu Britteinsaarten tienoille, voisi kesäisen lämmin ilmamassa levitä korkeapaineen pohjoispuolitse myös Suomeen. Tällöin myös osa Pohjois-Atlantilla muodostuvista matalapaineista voi länsivirtauksissa kulkea Suomen yli itään tuoden ajoittaisia sateita.

Mikäli korkeapaineen painopiste jää Pohjois-Atlantille lähemmäs Islantia, Suomeen purkautuisi vielä selvästi viileämpää ilmaa pohjoisesta. Tällä hetkellä todennäköisempi skenaario kuitenkin on, että kesäinen lämpö yltää ainakin ohimenevästi myös Suomeen, jolloin lämpötila kohoaisi ensi viikon loppupuolella suuressa osassa maata 20 asteen tuntumaan tai sen yläpuolelle.

Termisen kesän tilanne

Termisestä kesästä puhutaan meteorologiassa, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää pysyvästi 10 asteen rajan. Tyypillinen ajankohta, kun termisestä keväästä siirrytään kesään vaihtelee sijainnin mukaan: maan eteläosassa kesään siirrytään toukokuun puolivälissä, maan keskivaiheilla kuun loppupuolella ja pohjoisessa kesäkuun aikana.

Termisen kesän alkamisesta ei ole vielä tämän vuoden osalta varmuutta, mutta tilannetta voidaan tarkastella toukokuun 12 ensimmäisen vuorokauden osalta lämpötilatilastojen valossa. Vuorokauden keskilämpötila on lähellä 10 astetta useilla havaintoasemilla Etelä-Suomessa ja muutamilla havaintoasemilla 10 asteen raja on jo ylitetty. Yli 10 asteen keskilämpötiloja on 1.–12.5. ajanjaksolla mitattu jo seuraavalla kolmella havaintoasemalla:

• Lahti Sopenkorpi (10,4 °C)
• Kouvola Utti (10,2 °C)
• Helsinki Kumpula (10,1 °C)

Voisikin siis todeta, että tällä hetkellä olemme termisen kesän kynnyksellä ainakin maan eteläosassa ja suunnilleen keskimääräisessä aikataulussa.

Ennusteiden mukaan on varovaisia merkkejä siitä, että terminen kesä pääsee tänä vuonna alkamaan etuajassa maan keski- ja pohjoisosassa. Jos lämmin korkeapainekuvio toteutuu ennusteen mukaisesti, pohjoisessa terminen kesä voi alkaa useitakin viikkoja etuajassa.

Lue seuraavaksi: Tältä näyttää kesä–elokuun jakson sää

Blogin lähteet: Ilmatieteen laitoksen tilastopalvelu, Tutkija Mika Rantanen (BlueSky) Copernicus, ECMWF, NSIDC, IOPscience

Markus Mäntykannas
meteorologi