Euroopan merialueilla silmiinpistäviä poikkeamia – karut seuraukset tulevat viiveellä

Eteläisessä ja läntisessä Euroopassa koettu aikainen helleaalto on johtanut meriveden voimakkaaseen lämpenemiseen laajoilla alueilla Välimerellä ja Pohjois-Atlantin rannikoilla. Poikkeamat ovat paikoin viisi astetta. ECMWF:n pitkän ennusteen mukaan kesäkuusta odotetaan Euroopassa laajalti tavanomaista lämpimämpää. Välimeren länsiosassa ja Itämeren ympäristössä kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat 70–100 %:n todennäköisyydellä keskivertoa lämpimämpiä. Avomerellä todennäköisyys on yli 70 % koko kesäkuun ajan. Nopeasti lämpenevät merivedet voivat aiheuttaa ikäviä seurauksia myöhemmässä vaiheessa kesää ja syksyä. Seuraukset tulevat usein pitkällä viiveellä.

Läntiseen Eurooppaan toukokuun lopussa muodostunut laaja-alainen sulkukorkeapaine tarjosi otolliset olosuhteet merivesien nopeaan lämpenemiseen Välimerellä ja Pohjois-Atlantin rannikoilla Euroopassa. Britteinsaarilla ja Ranskassa mitattiin toukokuun uusia lämpöennätyksiä; esimerkiksi Isossa-Britanniassa ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa saavutettiin huikeat 35 astetta jo toukokuussa, kun Lontoon esikaupunkialueella mitattiin maan uudeksi toukokuun lämpöennätykseksi 35,1 astetta.

Merivesi keskikesälle tyypillisissä lukemissa Espanjan ja Ranskan rannikoilla

Saharasta virrannut kuuma ilmamassa, porottava aurinko ja heikot tuulet mahdollistivat pintaveden lämpenemisen laajoilla alueilla läntisellä Välimerellä ja Pohjois-Atlantilla Espanjan, Portugalin ja Ranskan edustalla. Suurimmat poikkeamat meriveden lämpötilassa – peräti 5–6 astetta – on havaittu Espanjalle kuuluvien Baleaarien saarien edustalla sekä Ranskan länsirannikolla. Mallorcan edustalla mitattiin paikoin jo toukokuun 21. päivänä yli 24 astetta meriveden lämpötilaksi, mikä on toukokuun loppuun hurja lukema. Vastaavasti Ranskan länsirannikolla esimerkiksi Bordeaux'ssa meriveden lämpötila kipusi yli 21 asteen toukokuun lopussa, kun tyypillisesti näihin lukemiin päästään vasta elokuussa – poikkeama normaalista oli sielläkin 5–6 astetta.

On huomionarvoista, että 2020-luvulla tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Euroopassa mitataan tukalia helleaaltoja ja keskikesää vastaavia meriveden lämpötiloja jo loppukeväällä tai alkukesällä. Helteiden pitkittyminen ja aikaistuminen näkyy selvästi Etelä- ja Keski-Euroopan nykyilmastossa. Ei tarvitse mennä kuin vuosi taaksepäin, niin läntisellä Välimerellä nähtiin laajalti viiden asteen lämpötilapoikkeamia meriveden lämpötilassa kesäkuussa.

Tämä kehitys on mielestäni selvä merkki ilmastonmuutoksen etenemisestä. Se laajentaa helleaaltojen sesonkia molemmista päistä Euroopassa. Muutos on tuntuva ja verrattain nopea varsinkin Välimerellä, missä kesät lämpenevät ja venyvät muuta Eurooppaa voimakkaammin.

Myös Itämerellä on nyt laajalti normaalia lämpimämpää merivettä, vaikka poikkeamat eivät ole yhtä suuria kuin Välimerellä. Itämeri on tällä hetkellä 1–3 astetta normaalia lämpimämpi. Tilastojen mukaan kulunut kevätjakso maalis–toukokuu oli Suomessa mittaushistorian lämpimin, ja tämä tietenkin heijastuu suoraan myös meriveden lämpötilaan. Lämpimien jaksojen syypäänä on ollut meilläkin korkeapaineiden syntyä suosiva suursäätila, joka on tuonut mukanaan aurinkoista ja kuivaa säätyyppiä.

Tiesitkö, että voit seurata Itämeren ja muidenkin merialueiden lämpötilaennustetta Forecan sivuilta?

Kesäkuussa lisää kuumuutta

Mitä merivesille tapahtuu alkukesällä? Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) ennusteessa on erittäin korkea todennäköisyys sille, että lämpötila on pitkän ajan tilastoja korkeampi koko kesäkuun ajan Välimerellä ja Itämerellä. Tämä todennäköisyys pysyy kesäkuun loppuun saakka avomerellä yli 70 %:ssa. Eli vaikka väliin tulisikin viileämpiä jaksoja, säämallien konsensus on selvä: merivesi ei juurikaan viilene, tai ainakaan sen lämpötila ei laske keskiarvoa alemmas.

Myös manneralueilla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on Välimeren länsiosassa ja Itämeren ympäristössä kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa yli 70 %. Iberian niemimaalla tukalat helteet jatkuvat vielä lähipäivinä, kun 40 astetta voi ylittyä osassa Espanjaa. Loppuviikolla helteiden odotetaan tilapäisesti helpottavan, mutta ensi viikon ennusteissa Espanjaan ja Portugaliin näkyy jälleen 35–40 asteen lukemia sisämaahan.

Ikävät seuraukset tulevat viiveellä

Mitä seurauksia lämpimällä alkukesällä ja merivesillä on tulevaan kesään ja syksyyn?

Tällä hetkellä moni saattaa ajatella, että onpa mukavaa, kun vedet lämpenevät nopeasti ja pääsee polskimaan lämpimiin aaltoihin. Karut seuraukset tulevat kuitenkin näissä tapauksissa usein viiveellä.

Merivesi lämpenee hitaasti ja jäähtyy hitaasti suuren ominaislämpökapasiteettinsa vuoksi. Varsinkin Välimerellä on suuri kyky varastoida valtavasti lämpöä ja purkaa sitä myöhemmin kesällä ja syksyllä tuhoisin seurauksin. Suuret poikkeamat meriveden lämpötilassa ovat aiemminkin osoittaneet, että seurauksena voi olla rajuja rankkasateita ja ukkosia, kun ilmakehä lähtee loppukesällä ja syksyllä viilenemään meren ollessa vielä erittäin lämmin.

Tämä lämpöenergia antaa rajuilmoille lisäpotkua ja lisää vakavien tulvien todennäköisyyttä Välimeren maissa, kuten nähtiin esimerkiksi tuhoisissa Valencian tulvissa lokakuussa 2024. Muita seurauksia voivat olla haitallisten meduusakantojen lisääntyminen sekä rannikkoalueiden kiihtyvä eroosio, sillä merivesi laajenee lämmetessään ja tunkeutuu siten aiempaa pidemmälle rantakaistaleella.

Itämerellä vaikutukset ovat osin erilaiset. Matala merialueemme ei pysty varastoimaan lämpöä samassa mittakaavassa kuin Välimeri. Meillä ensisijaisena huolenaiheena ovat laajat sinileväkukinnot, jos kesästä muodostuu korkeapainevoittoinen, kuten ECMWF:n aiempi pitkä ennuste antoi ymmärtää.

Sinilevä alkaa lisääntyä, kun veden lämpötila kohoaa yli 15 asteen. Kukinnot villiintyvät, kun veden lämpötila kohoaa 20 ja 25 asteen välille. Joinakin kesinä koko Itämeren lämpötila jää pääosin alle 20 asteen, mutta pitkien helleputkien aikana pintaveden lämpötila on kohonnut Suomen merialueita myöten jopa 25 asteeeseen. Esimerkiksi loppukesällä 2024 Itämerellä havaittiin runsaita leväesiintymiä. Tuuletkin vaikuttavat olennaisesti sinilevän määrään: heikkotuulinen ja helteinen sää "räjäyttää" sinileväkukinnat, mutta tuulet voivat ajaa sinilevälauttoja eri paikkoihin.

Tällä hetkellä meriveden lämpötila on Itämerellä vielä kauttaaltaan alle 15 astetta, mutta kesäkuun kahden ensimmäisen viikon aikana matalissa kohdissa, kuten itäisellä Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Riianlahdella, 15 asteen raja tulee ennusteen mukaan ylittymään.

Uusi ennuste heinä–syyskuun jaksolle julkaistaan 5. kesäkuuta, ja jää nähtäväksi, jatkuuko mallien kanta samanlaisena. Lämmin Itämeri voi niin ikään johtaa loppukesästä ja syksyllä voimakkaampiin sateisiin, mutta samanlaista äärimmäistä tulvariskiprofiilia meillä ei onneksi ole kuin Välimeren maissa. Korkeiden vuoristojen puuttuessa meillä sademäärät ja niiden aiheuttamat virtaamat jäävät maltillisemmiksi, vaikka paikallisten hulevesi- ja vesistötulvien riski kasvaakin.

Myös El Niño lämmittää

Euroopan meriympäristö ei kuitenkaan ole ainoa alue, missä odotetaan tulevana kesänä kuumia merivesiä.

Tyynellä valtamerellä alkanut El Niño -ilmiö on syksyyn mennessä todennäköisesti voimistunut niin sanotuksi Super-El Niñoksi, jolloin poikkeama meriveden lämpötilassa on selvästi yli kaksi astetta. Tämä suuri heilahtelu tulee jo loppuvuodesta nostamaan planeettamme keskilämpötilaa ja lämmittämään merivettä laajalla alueella Tyynellä valtamerellä. Edessä näyttäisivätkin väistämättä olevan planeettamme mittaushistorian kuumimmat ajat – sekä maalla että merellä.

Lue seuraavaksi: Miltä näyttää kesäkuun sää?

Lähteet:

BBC, AEMET, EU Space Programme, vesi.fi, ECMWF

Markus Mäntykannas
meteorologi

Päivitetty 2.6.2026 klo 13.50