Näin ahneesti ilmastonmuutos syö Suomen talvia ja lisää sademääriä: "Yksi vuodenaika voi kadota täysin"

Suomen talvi-ilmastossa on tapahtunut peruuttamaton muutos, joka lyhentää termisen talven kestoa koko maassa. Vastaisuudessa voi käydä niin, ettei talvea koeta lainkaan maan etelä- ja lounaisosassa eli yksi vuodenaika voi kadota täysin.

Termisen talven määritelmä on se, että vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle. Muutamana talvena, kuten 2007–2008 sekä 2019–2020 termisen talven kestoa oli hankala määrittää eteläisessä Suomessa, sillä lämpötila ei missään vaiheessa laskenut pitkäkestoisesti pakkasen puolelle. Lopulta esimerkiksi Helsingissä termisen talven kesto jäi vain viiteen vuorokauteen edellisenä talvena.

Lue myös: Mitä ovat termiset vuodenajat ja milloin ne tyypillisesti vaihtuvat?

Talvien kesto lyhenee – rannikoilla talvi voi jäädä välistä kokonaan

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät näkyvimmin talvikuukausiimme. Lumi- ja jääpeitekausi lyhenevät, sademäärät kasvavat ja lämpötila nousee – voimakkaimmin maan pohjoisosassa. Todennäköisesti myös erittäin korkeat lämpötilat yleistyvät eli uusia lämpötilaennätyksiä voi olla odotettavissa kuluneen marraskuun tapaan.

Ilmastonmuutos edesauttaa uusien lämpötilaennätysten syntymistä, mutta ennätystilanteisiin vaaditaan toki paljon sattumaakin. Ennen kaikkea meillä kohoavat talvikuukausien keskilämpötilat ja sitä ei enää pelkkä sattuma riitä selittämään.

"Ilmastonmuutos edesauttaa uusien lämpötilaennätysten syntymistä, mutta ennätystilanteisiin vaaditaan toki paljon sattumaakin. Ennen kaikkea meillä kohoavat talvikuukausien keskilämpötilat ja sitä ei enää pelkkä sattuma riitä selittämään."

Vastaisuudessa termisen talven alkaminen pitkittyy koko maassa syyspuolella ja vastaavasti kevät alkaa aikaisemmin. On mahdollista, että terminen syksy kestää tulevaisuudessa selvästi nykyistä pidempään valtaosassa maata.

Vuosisadan edetessä terminen talvi saattaa jäädä kokonaan välistä maan etelä- ja lounaisosassa. Tätä kehitystä edesauttaa lämpenevä Itämeri, joka ilmastonmuutoksen myötä varastoi itseensä yhä suuremman määrän lämpöä kesän aikana ja vapauttaa sitä ympäristöönsä läpi syksyn ja talven.

Vielä nykyilmastossa talven 2019–2020 kaltainen lämpö lasketaan poikkeukselliseksi eli sen toistuvuus on keskimäärin kerran tai pari vuosisadassa, mutta tämän vuosisadan puolivälin jälkeen jo joka kolmas talvi voi olla samankaltainen. Lounais- ja etelärannikolla, kuten esimerkiksi Turussa ja pääkaupunkiseudulla, terminen talvi voi jäädä uupumaan joka kolmantena vuotena.

Näin talvet ovat lämmenneet

Vertailussa on mukana kahdeksan mittauspistettä eri puolilta Suomea ja kolme, kestoltaan noin 30-vuotista ilmastollista vertailukautta (vuodet 1962–1990, 1981–2010 ja 1991–2020).

Talvet ovat lämmenneet kaikilla kahdeksalla paikkakunnalla 0,9–1,4 asteella, kun verrataan uusinta vertailukautta (v. 1991–2020) edelliseen (v. 1981–2010). Lämpeneminen on ollut Pohjois-Suomen paikkakunnilla odotetusti hieman voimakkaampaa kuin eteläisessä Suomessa.

Helsingissä ja Turussa talvet 2007–2008 sekä 2019–2020 olivat ensimmäisiä talvia koko digitoidun mittaushistorian aikana, kun kaikkien talvikuukausien keskilämpötila oli nollan yläpuolella. Näin kävi myös Tampereella talvikautena 2019–2020.

Tulevaisuudessa kehitys pysynee samanlaisena. Mikäli kasvihuonepäästöt saadaan kuriin, antaa ilmastonmuutosmallin RCP4.5-skenaario lämpenemisen suuruudeksi Suomen talvikuukausina 4–5 astetta vuosisadan loppua kohden mentäessä. Sitä vastoin pessimistisin RCP8.5-skenaario, jossa kasvihuonepäästöt kasvavat voimakkaasti, lämmittää Suomen talvia peräti 7–8 asteella.

Lue myös: Ilmastonmuutos – miten se vaikuttaa lämpötiloihin maapallolla?

Näin talvisadanta on muuttunut

Sademäärä kulkee leveysasteillamme käsi kädessä lämpötilan kanssa: mitä lämpimämpi ilmakehä on, sitä enemmän siihen mahtuu vesihöyryä ja sitä suurempia sademääriä koetaan. Ilmastonmuutoksen on arveltu lisäävän Suomessa erityisesti talvisadantaa, sillä talvien lauhtuminen tuo mukanaan runsaamman pilvisyyden ja suuremman ilmankosteuden, mikä näyttäytyy meillä suurempana sadantana.

Eteläisessä ja läntisessä Suomessa talvisateet tulevat yhä useammin vetenä, mutta Lapissa talvikuukausien sateet pysyvät pääosin lumena. Muutos voi tietää yhä suurempaa kontrastia Suomen sisäiseen lumitilanteeseen: sydäntalvet ovat etelässä useammin lumettomia, kun taas Lapissa lumipeite voi kasvaa jopa ennätyslukemiin.

Kolmen talvikuukauden keskimääräinen kokonaissademäärä on kasvanut kaikilla tarkastelupaikkakunnilla, kun sitä verrataan aiempiin ilmastollisiin vertailukausiin. Vertailukausien 1991–2020 ja 1981–2010 välillä suurimmat muutokset ovat tapahtuneet Lapissa, sillä talvisadanta on kasvanut sekä Rovaniemellä että Sodankylässä noin 10 %.

Jos tarkastellaan uusinta vertailukautta vanhempaan 1962–1990, on talvisadannan muutoksessa suurempaa vaihtelua eri paikkakuntien välillä. Tässäkin näkyy kiistatta se, että Lapissa muutos on ollut Turun ohella suurin, sillä sadanta on kasvanut liki neljänneksellä.

Lue seuraavaksi: Näin ilmastonmuutos vaikuttaa sadantaan

Ilmastotilastot: Ilmatieteen laitos; lmasto-opas, Suomen muuttuva ilmasto

Markus Mäntykannas

Päivitetty 27.11.2020 klo 09.21