Paikanna

    Sää ja purjehtija: Hjallis Harkimo on kohdannut merillä 20-metrisiä aaltoja ja ukkospuuskia – yksi näky veti nöyräksi ja pakotti kääntymään

    Hjallis Harkimo on kokenut merimies ja hän on purjehtinut yksin maapallon ympäri. Hjallis ei pelkää voimakkaitakaan sääilmiöitä, mutta sanoo, että niitä tulee kunnioittaa.
    Hjallis Harkimo on kokenut merimies ja hän on purjehtinut yksin maapallon ympäri. Hjallis ei pelkää voimakkaitakaan sääilmiöitä, mutta sanoo, että niitä tulee kunnioittaa. Kuva: Hjalliksen kotialbumi

    Hjallis Harkimo on purjehtinut maailman meriä ristiin rastiin ja törmännyt seikkailuillaan vaikuttaviin sää- ja luonnonilmiöihin. Tämä mies ei pelkää merten mahtavaa voimaa, mutta kehottaa jokaista suhtautumaan arvaamattomiin vesiin nöyrästi.

    12 kertaa Atlantin valtameren yli ja kolme kertaa maailmanympäryspurjehduksen tehnyt Hjallis lupautui jakamaan purjehdusvinkkejään myös Forecan lukijoille. Mikä on ollut Harkimon vakuuttavin näky merillä, entä mikä sai miehen tekemään purjehduskurssiin äkkikäännöksen maapallon toisella puolella?

    Kysytään mieheltä lisää.

    Milloin innostuit veneilystä ja mikä oli ensimmäinen kipinä siihen?

    – Äidin sisko purjehti ja hän otti mut mukaan purjehdusreissuille. Sit me joka kesä kilpailitiin mun veljen kanssa, kun käytiin koulua ja aloitettiin purjehdusharrastus siellä, muistelee Hjallis Harkimo.

    Nälkä kasvoi syödessä ja pikkuhiljaa Harkimo otti ohjat omiin käsiinsä. Eipä aikaakaan kun purjehduksesta tuli hänen ammattinsa.

    – Sit se pikkuhiljaa meni niin, että mä purjehdin isompia veneitä ja jossain vaiheessa mä olin olympiavalmennettavana ja sit se meni näihin maailmanympäripurjehduksiin. Lopulta olin 10 vuotta ammattipurjehtijana.

    Olet purjehtinut yksin maailman ympäri. Kerrotko lisää siitä?

    Hjallis palaa ajassa yli 30 vuotta taakse päin. Silloin mies oli vasta 34-vuotias, mutta tavoitteet olivat kovat: hän oli päättänyt purjehtia yksin maailman ympäri.

    – Mä oon purjehtinut kerran yksin maailman ympäri, kerran miehistön kanssa ja kerran kipparina. Siis miehistön jäsenenä ekan kerran, tokan kerran yksin ja kolmannen kerran kipparina isossa veneessä, toteaa Hjallis.

    Ajatus maailmanympäripurjehduksesta otti tuulta purjeisiin, kun Hjallis innostui lukemaan alan kirjallisuutta.

    – Olin purjehtinut maailman ympäri miehistön jäsenenä ja olin lukenut kirjoja yksinpurjehduksesta ja sitten mä jotenkin sytyin siihen. Aloin miettimään, että onko se mahdollista ja sit mietin, että kyllä se on ja sitten aloin tekemään sitä projektia.

    Mutta harva hupi on mahdollista ilman pätäkkää. Hjallis Harkimo onnistui kuitenkin nappaamaan itselleen sponsorin, mikä mahdollisti purjehdusveneen hankinnan.

    – Ei mulla ollut mitään rahaa, mut mä hankin sen sponsorirahoilla ja se oli viisi ja puoli miljoona täkäläistä rahaa. Kaksi vuotta kesti veneen suunnittelu, rakentaminen ja koepurjehdukset. Sitten tuli se kisa.

    Yksinpurjehdus maailman ympäri starttasi Yhdysvaltojen itärannikolta New Yorkin läheltä ja ensimmäinen suurempi pysähdys oli Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa. Hjallis purjehti yhteensä 168 päivää merellä, kunnes maapallo oli purjehdittu ympäri.

    – Purjehdus pysähtyi Kapkaupungissa ja sieltä se meni Sydneyyn ja sitten Kap Hornin ympäri Rio De Janeiroon ja sitten maaliin.

    Hjallis ei hätkähdä aaltoja. Suurimmat aallot, jotka hän kohtasi, olivat Etelämerellä jopa 20-metrisiä. 
    Hjallis ei hätkähdä aaltoja. Suurimmat aallot, jotka hän kohtasi, olivat Etelämerellä jopa 20-metrisiä. Kuva: Hjalliksen kotialbumi

    Liikutko aina vesillä purjehtien ja mitkä ovat suosikkipaikkojasi Suomessa?

    – Mä en oo purjehtinut nyt moneen vuoteen. Mulla on pieni moottorivene tässä rannassa, toteaa Sipoossa asusteleva Hjallis.

    Mies veneilee pääosin Sipoossa kotirannan lähettyvillä, mutta kavereiden kanssa tulee purjehdittua pari kertaa vuodessa Turun saaristoon. Maailmalle Hjallis ei enää haikaile.

    – Oon käynyt ulkomailla liikaa joka paikassa. 12 kertaa oon purjehtinut Atlantin yli, kyl se riittää.

    Hjallis vinkkaa, että Turun saaristosta löytyy monia upeita kohteita, jonne hän kaveriporukalla välillä puuveneellä seilaa.

    – Me ollaan purjehdittu 40 vuotta yhdessä. Me aloitetaan aina Tammisaaresta, kun kaverilla on vene siellä. Purjehditaan yksi päivä ja syödään hyvin. Puuveneellä käydään Turun saaristossa eri näköisissä paikoissa, ne on aika tuttuja kaikille. Turun saaristo on paras.

    Turun saariston lisäksi myös Kökar ja Utö nousevat suosikkilistalla korkealle. Kerron Hjallikselle, että olen meteorologina joskus saanut kyselyitä Kökarin edustan erikoisista aalto-olosuhteista ja siitä, että saareen on toisinaan hankala rantautua.

    – En oo huomannut mitään, kuittaa Hjallis kokeneena merimiehenä.

    Hjallis Harkimo veneilee nykyään kotiseudullaan Sipoossa, mutta suuntaa kesäisin myös Turun saaristoon.
    Hjallis Harkimo veneilee nykyään kotiseudullaan Sipoossa, mutta suuntaa kesäisin myös Turun saaristoon. Kuva: Hjalliksen albumi

    Seuraatko sääennusteita, kun lähdet vesille?

    – No en mä seuraa niitä muutoin kun mä soitan päivystävälle meteorologille silloin, kun oon johonkin kisaan menossa, mut en mä muuten sitä seuraa kuin radiosta, toteaa Hjallis Harkimo.

    Sää ei siis Hjalliksen suunnitelmia paljoa hetkauta, eivätkä olosuhteet merellä pelotakaan. Pitkän linjan merimies menee vesille säästä riippumatta varsinkin loma-aikana.

    – Kun on päätetty, että se on se määrätty aika, kun ollaan merellä, niin silloin ollaan – oli sää mikä vaan. 

    Hjallis ottaa sääteeman uudestaan puheeksi ja palaa ajassa 1980-luvulle yksinpurjehdukseen maailman ympäri. Silloin sääennusteita ei ollut jokaisen saatavilla digitaalisessa muodossa niin kuin nykypäivänä. Ennusteet piti tehdä itse.

    – Kyllä mä olen sääkarttoja lukenut vaikka kuinka paljon tuolla maailman merillä aina. Mulla on barometri mukana, ja sääkartan piirtoa tuli koko ajan. Kun sä purjehdit tuolla Etelämerellä, niin voit joutua matalapaineen väärälle puolelle ja silloinhan sulle tulee vastatuuli ja sitten siellä aallokossa on ihan mahdoton purjehtia. Sun pitää pysyä matalapaineen oikealla puolella ja mielellään sen mukana niin kauan kuin mahdollista, että sä saat sitä kyytiä, kun on kilpailu.

    Eteläisellä pallonpuoliskolla tapahtuvat sääilmiöt täytyy ajatella ikään kuin peilikuvina pohjoiselle pallonpuoliskolle. Matalapaineita tuuli kiertää eteläisellä pallonpuoliskolla myötäpäivään ja korkeapaineita vastapäivään. Molemmilla pallonpuoliskoilla vallitseva tuulen suunta on kuitenkin länsi, kun puhutaan keskileveysasteista ja Etelämerestä.

    Mikä on tärkein tieto sääennusteessa?

    Yksi tieto on ylitse muiden, kun Hjalliksella on ollut purjehduskilpailu edessä. Silloin hän soittaa päivystävälle meteorologille varmistaakseen tulevan sään.

    – Tuulen kääntyminen on kaikista tärkein, kun menee kisaan. Se on tärkeämpi kuin se, että mikä on tuulen voimakkuus.

    Hjallis tietää kokemuksestaan, että erityisesti säärintaman yhteydessä tuuli kääntyy. Tuuli voi esimerkiksi kylmän säärintaman ylityksen myötä kääntyä jopa 90 astetta verrattain lyhyessä ajassa. Suomen merialueilla on tyypillistä, että tuulen suunta kääntyy lounaasta luoteeseen kylmän säärintaman ylityksen yhteydessä.

    Hjallis Harkimo hyödyntää päivystävän meteorologin tulkintaa, jos hän lähtee purjehduskisoihin. Silloin säätila ja olosuhteet merellä täytyy ennakoida mahdollisimman hyvin.
    Hjallis Harkimo hyödyntää päivystävän meteorologin tulkintaa, jos hän lähtee purjehduskisoihin. Silloin säätila ja olosuhteet merellä täytyy ennakoida mahdollisimman hyvin. Kuva: Pixabay

    Onko sää koskaan yllättänyt?

    – No vaikka kuinka monta kertaa, täräyttää Hjallis.

    Pyydän tarkennusta.

    – Tulee tyyntä tai tulee ukkospuuskia. Kun on purjehtinut paljon, niin ei ne nyt niin kauheita tilanteita ole, Hjallis jatkaa.

    Joskus raju sää on rikkonut jopa purjehdusvälineitä, mutta Hjallista ei ole pelottanut.

    – Kun purjehdittiin avomerikisoja, mikä tarkoittaa vähän pidempää matkaa ja ollaan yötäkin, niin kyllähän on tullut sellaisia ukkospuuskia, että vehkeet ja purjeet on hajonneet.

    Harkimo muistelee erityisesti yöaikana yllättäneitä ukkospuuskia, jotka eivät välttämättä anna itsestään minkäänlaisia varoitusmerkkejä. Laaja-alaisesta ukkospilvestä erkaneva puuskarintama voikin liikkua melko kauas varsinaisesta emopilvestä.

    Hjallis mainitsee, että myös tyvenet ovat yllättäneet purjehduksilla, jotka ovat lähteneet Ruotsista Tukholman ulkopuolelta ja kiertäneet Gotlannin ympäri. 

    – Se on noin 2–3 päivän kierros riippuen, minkälainen vene on mukana. Siellä on koettu myös myrskyjä ja tuulia, muistelee Hjallis Harkimo.

    Hjallis on pistänyt merkille, että aallokko on isompaa, kun lähdetään Suomenlahdelta pohjoiselle Itämerelle. Pohjoisella Itämerellä tuulen pyyhkäisymatka on usein pidempi ja aallokko pääsee kasvamaan paremmin kokoa kuin pitkulaisella Suomenlahdella, missä vain voimakkaat itä- ja länsituulet voivat nostattaa suurempaa aaltoa.

    Lue myös: Miten aallot syntyvät ja mikä on merkitsevä aallonkorkeus?

    Hjallis Harkimo purjehtii nykyään harvakseltaan. Enimmäkseen hän veneilee kotikulmillaan moottoriveneellä.
    Hjallis Harkimo purjehtii nykyään harvakseltaan. Enimmäkseen hän veneilee kotikulmillaan moottoriveneellä. Kuva: Hjalliksen kotialbumi

    Käytätkö sadetutkaa?

    Reaaliaikainen sade- ja ukkostutka on paras keino varmistua, onko vesistöillä liikkeellä kuurosateita. Jokaiseen kesäiseen kuuropilveen voi liittyä voimakkaitakin tuulen puuskia, jotka haittaavat näkyvyyttä ja nostattavat nopeasti terävän aallokon.

    Mutta onko sadetutka Hjallikselle tuttu työkalu?

    – Kotona seuraan sadetutkaa paljon, mutta en mä sitä merellä paljoa seuraa. Kyllä mä silloin seuraan sitä kilpailuissa, jos on jostain rintamasta kyse, niin silloinhan se pitää tietää, kun tuulihan kääntyy aina rintaman jälkeen.

    Keskustelu siirtyy nyt erilaisiin ukkostyyppeihin. Mainitsen Hjallikselle, että yksittäiset, esimerkiksi Viron mantereella syntyvät ukkoskuurot, tuppaavat kuolemaan ajautuessaan kylmän meren ylle esimerkiksi Suomenlahdella, mutta säärintamaan liittyviä laaja-alaisia ukkospilviä ei hetkauta mikään.

    –  Joo, tää on jo lapsena opetettu, Hjallis naurahtaa.

    Entä onko tuulisääntö tuttu?

    – Ei ole tuttu, vastaa Hjallis kysymykseeni.

    Kysyn seuraavaksi, haluaako hän tietää aiheesta lisää.

    – No kerro nyt sitten, Hjallis pamauttaa.

    Tuulisääntö on veneilijöille ja muillekin luonnossa liikkuville hyödyllinen tapa ennustaa säätilan kehitystä. Tuulisäännön toimintaperiaate on helppo muistaa. Täytyy kääntyä selkä tuulta vasten ja tarkastella taivaan merkkejä.

    Jos vasemman käden puolella näkyy lisääntyvää pilvisyyttä ja oikealla taivas on selkeämpi, voi tämä olla merkki lähestyvästä matalapaineesta, voimistuvasta tuulesta ja saderintamasta.

    Jos tilanne puolestaan on päinvastainen, eli vasemman käden puolella taivas kirkastuu ja oikealla on runsaampaa pilvisyyttä, sää on todennäköisesti rauhoittumassa ja matalapaine on väistymässä. Eteläisellä pallonpuoliskolla tuulisääntö täytyy tietysti ajatella peilikuvana.

    Tuulisääntöä voi testata missä tahansa ja milloin vain ulkosalla. Asetu seisomaan selkä tuulta vasten ja tarkkaile pilviä taivaalla. Tämän kuvan tapauksessa sää selkeni vasemman käden puolella, joten matalapaine on väistymässä ja muuttumassa aurinkoisemmaksi ja heikkotuulisemmaksi.
    Tuulisääntöä voi testata missä tahansa ja milloin vain ulkosalla. Asetu seisomaan selkä tuulta vasten ja tarkkaile pilviä taivaalla. Tämän kuvan tapauksessa sää selkeni vasemman käden puolella, joten matalapaine on väistymässä ja sää on muuttumassa aurinkoisemmaksi ja heikkotuulisemmaksi. Kuva: Markus Mäntykannas, Helsinki

    Pystytkö ennustamaan vesillä säätä taivaan- tai luonnonmerkeistä?

    – Pilven reunalla tuulee aina enemmän. Niitä kohtia hakee aina, jos sää on tyyntä, Hjallis opastaa ja tarkentaa myöhemmin viittaavansa kuuropilviin.

    Kyse on mitä todennäköisimmin sade- ja ukkoskuuropilviin liittyvistä puuskatuulista. Ne syntyvät, kun kylmä ilma romahtaa pilvestä kohti maan pintaa ja leviää kehämäisesti eri suuntiin.

    Hjallis kertoo kuitenkin ottavansa rennosti, jos on vapaamatkustajana toisten kyydissä. Silloin sää unohtuu.

    – Eihän sitä paljoa välitä säästä, jos purjehtii turistina, eli on vaan kyydissä, niin sehän on ihan sama, mikä keli siellä on. Ei sitä sillein mieti, kilpailuhan on erikseen.

    Sade- ja ukkoskuuropilvistä leviävät laskuvirtaukset voivat aiheuttaa vesistöillä äkillisiä tuulen puuskia. Reaaliaikainen sade- ja ukkostutka on tehokkain tapa seurata kuuropilvien liikettä.
    Sade- ja ukkoskuuropilvistä romahtavat laskuvirtaukset voivat aiheuttaa vesistöillä äkillisiä tuulen puuskia. Reaaliaikainen sade- ja ukkostutka on tehokkain tapa seurata kuuropilvien liikettä. Kuva: Pixabay

    Pelottavin kokemuksesi vesillä?

    Vaikka Hjallis Harkimo ei vesillä pelkääkään, on hänen purjehduskokemuksiinsa mahtunut monenlaista tapahtumaa, joista osa on hengenvaarallisia, jos ei tiedä, mitä tekee. Yksikin väärä valinta voi kostautua pahemman kerran.

    – No olihan siellä myrskyjä. Ne aallot olivat yli 20-metrisiä tuolla Etelämerellä. Silloin kun oli myrsky, niin pitää olla itse ruorissa, ei voi käyttää automaattiohjausta. Pitää ajella laineita pitkin vaan, Hjallis muistelee myrskyisiä aikoja.

    Yksinpurjehdusreissu tapahtui aikana, jolloin sääennusteita ei ollut vielä digitaalisessa muodossa kaikkien ulottuvilla. Hjallis ennusti itse barometrin avulla säätä ja kirjasi havaintojaan karttaan. Satelliittipuhelimen päässä oli myös apuna Ranskassa asuva ystävä, joka analysoi sääkarttoja ja kertoi Hjallikselle, mitä reittejä pitkin kannattaa kulkea ja mikä kompassikurssi ottaa. 

    Etelämeri on tyypillisesti armoton ja siellä matalapainetoiminta on vilkasta. Matalapaineita syntyy kuin sieniä sateella. Alue kuuluu erityyppisten ilmamassojen rajavyöhykkeelle, missä matalapaineita etenee nopealla sykkeellä lännestä kohti itää. Kesätkin ovat myrskyisiä ja epävakaisia.

    – Ei siellä ollut muuta kuin myrskyjä. Yksi matalapaine menee, niin tulee jo seuraava. Siinä on vain vähän aikaa löysäillä. Tuulet ovat noin 60–70 solmua, eli ihan tarpeeksi tuulee, toteaa Hjallis.

    Solmu, eli meripeninkulma tunnissa, on vesillä käytetty nopeuden yksikkö. Yksi solmu on karkeasti ottaen 0,51 m/s eli Hjalliksen kokemat 60–70 solmun tuulet tarkoittavat karkeasti ottaen 30–36 m/s puhureita. Hirmumyrskyn kansainvälinen tuuliraja on 33 m/s.

    Lue myös: Miten tuuli syntyy ja miksi ilma liikkuu?

    Etelämerellä aallonkorkeus voi olla myrskytilanteessa jopa yli 20 m/s.
    Etelämerellä aallonkorkeus voi olla myrskytilanteessa jopa yli 20 metriä. Kuva: Pixabay

    Jäävuoret säikäyttivät

    Hjallis Harkimo seilaa vesillä jäänviileästi, eikä häntä tunnu mikään sää hetkauttavan. Kerran kuitenkin mies joutui tekemään täyskäännöksen, kun luonnon mahti asettui hänen eteensä koko komeudessaan.

    Hjallis kohtasi Etelämerellä jäävuoria.

    – Etelä-Afrikan eteläpuolella tuli vastaan niin paljon jäävuoria, etten uskaltanut mennä alaspäin, Harkimo kertaa.

    Hjalliksen eteläisin piste yksinpurjehdusreissulla kävi leveyspiirillä 58 °S, joka meillä pohjoisella pallonpuoliskolla vastaisi kuta kuinkin Pärnun sijaintia. Pärnu on suomalaisten suosikkilomakohde Virossa.

    Olosuhteet ovat kuitenkin eteläisellä pallonpuoliskolla ankarat kesäaikanakin, varsinkin Etelämerellä, missä myrskyää säännöllisesti. 

    Eteläiseltä napa-alueelta irtaantuvat jäälohkareet voivat merivirtojen mukana matkata tuhansia kilometrejä aina leveyspiirille 50 °S saakka. Pohjoisella pallonpuoliskolla niitä ei lähtökohtaisesti tavata näin alhaisilla leveysasteilla kesäaikana, sillä esimerkiksi Atlantilla puhkuva Golfvirta pitää meriveden lämpötilan selvästi korkeammalla kuin Etelämerellä.

    Kun Etelämerellä siirtyy tarpeeksi etelään, vastaan voi tulla jäävuoria. Merivesi on keskimäärin selvästi kylmempää kuin vastaavilla leveysasteilla esimerkiksi Pohjois-Atlantilla.
    Kun Etelämerellä siirtyy tarpeeksi etelään, vastaan voi tulla jäävuoria. Merivesi on keskimäärin selvästi kylmempää kuin vastaavilla leveysasteilla esimerkiksi Pohjois-Atlantilla. Kuva: Pixabay

    Kerro muutama käytännön vinkki niille, ketkä haaveilevat purjehtimisen aloittamisesta

    Loppuun kysyn vielä Hjallikselta vinkkejä, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos innostuu purjehtimisesta.

    – Kyllä toi meri on julma. Silloin kun keli on huono, niin siellä voi tapahtua mitä vaan, sen kanssa ei kannata leikkiä. Mä oon aina sanonut, että merta ja säitä ei pysty voittamaan, mutta pitää tulla toimeen niiden kanssa.

    "Merta ja säitä ei pysty voittamaan, mutta pitää tulla toimeen niiden kanssa"

    Pelko kannattaa kuitenkin jättää narikkaan ja aloittaa veneilyharrastus rauhallisesti.

    – Merta ei kannata pelätä. Pitää aloittaa rauhallisissa olosuhteissa ja katsoa säätiedot. Sitten kun mereen on tottunut, niin vaihtaa vähän kovempiin keleihin, Hjallis opastaa.

    Hiljaa hyvä tulee Hjalliksen oppien mukaisesti. 12 kertaa Atlantin yli ja kolme kertaa maailman ympäri purjehtinut mies ei kuitenkaan enää kaipaa isoille vesille maailmalle, vaan aikoo jatkossa veneillä kotikulmillaan Sipoossa.

    Tutustu myös tähän: Tuulen nopeus – miksi välillä on tyyntä ja toisinaan myrskyää? 

    Markus Mäntykannas

    Päivitetty 22.7. klo 10.31

    Lue seuraavaksi

    Viimeksi katsomasi paikat

    Foreca YouTubessa