Sää ja merikapteeni: Pamela Mäkelä paljastaa, miten laivaa ohjataan myrskyssä ja sumussa – tämä kikka auttaa merisairauteen

Pamela Mäkelä toimii Viking Linen merikapteenina, ja hän on tiettävästi Suomen ensimmäinen naispuolinen merikapteeni risteilyaluksilla. Ura merillä on kestänyt jo vuosia, joten on mielenkiintoista oppia, miten laivaa ohjataan eri säätilanteissa ja minkälaiset sääilmiöt ovat jääneet merikapteenin mieleen. Pamela paljastaa haastattelussa myös, miten voi välttyä meripahoinvoinnilta, vaikka laiva keinuisi.

Mennään ajassa taakse päin ja kysytään, miten Suomen risteilyalusten ensimmäinen naiskapteeni päätyi alalle. Viking Linella uraa on kertynyt jo toistakymmentä vuotta ja merikapteenina viitisen vuotta.

– Mullahan on toki ”sukurasite”, eli moni suvusta on ollut merillä töissä. Sen takia sain idean hakea alalle. Turussa opiskelin, merikapteenin koulutus kestää neljä ja puoli vuotta. Siihen tulevat harjoittelut päälle, toteaa merikapteeni Mäkelä.

Merikapteeni toimii aluksen päällikkönä ja hänellä on vastuu aluksen turvallisuudesta, miehistöstä, lastista ja operoinnista kansainvälisilläkin vesillä. Tehtävään pääsee suorittamalla ammattikorkeatutkinnon ja riittävällä työkokemuksena perämiehenä.

Suomessa merikapteeniksi voi opiskella usealla eri paikkakunnalla.

– Turussa ja Ahvenanmaalla on ruotsinkielinen linja, Raumalla ja Kotkassa suomenkielinen. Jotta voi toimia merillä, täytyy olla merimiehen lääkärintodistus. Siinä on jotain vaatimuksia, muunmuuassa värisokeus on este.

Pamela Mäkelä toteaa, että hän on Suomessa risteilyaluksilla tiettävästi ensimmäinen naispuoleinen merikapteeni. Miltä tämä tuntuu?

– Onhan tämän eteen tehty monta vuotta töitä. Tykkään tehdä tätä työtä, oli sitten nainen tai mies, niin tärkeintä, että viihtyy työssään. Toki mukavaa, jos joku tyttö tai nainen inspiroituu työstäni ja sen takia uskaltautuu hakea omalle alalleen ja uskoo, että pärjää missä päättää pärjätä.

Pamela Mäkelä seilaa tällä hetkellä Turun ja Tukholman väliä Viking Glory -aluksella yhden pysähdyksen taktiikalla Maarianhaminassa. Risteilyt kestävät 24 tuntia. Pidemmät, kahden yön kestävät risteilyt, starttaavat Helsingistä.

Miten laivoilla navigoidaan?

Erilaiset sääilmiöt, kuten sankat sumut, lumisateet ja rankkasateet voivat heikentää näkyvyyttä. Lisäksi laivareitille voi osua veneilijöitä tai purjehtijoita. Miten merialueilla pidetään huolta turvallisuudesta ja navigoidaan eteenpäin?

– Meillä on ihan normaalisti DGPS, tutka ja elektroniset merikartat käytössä. GPS toimii satelliittiyhteyksillä. Laivaa ajaa aina luotsi ja perämies, öisin myös tähystäjä on komentosillalla.

DGPS, eli differentiaalinen GPS, on menetelmä, joka parantaa normaalin GPS-paikannuksen tarkkuutta hyödyntämällä kiinteitä referenssiasemia. Ne mittaavat ja korjaavat satelliittisignaalien virheitä jopa senttimetrien tarkkuudella.

– Toki pääsemme eteenpäin myös ilman GPS:ää, tutkan ja kompassin avulla voi navigoida turvallisesti ilman satelliittiyhteyksiä.

Miten laivamatkalla varaudutaan säähän?

Suomen leveysasteilla sään vaihtelut voivat olla suuria ja nopeita. Tämä täytyy tietysti huomioida myös risteilyaluksilla asiakasturvallisuuden takaamiseksi.

Miten merikapteeni seuraa ennusteita?

– Meille tulee joka päivä kaksi kertaa päivässä raportti, minkälaiset sää- ja tuuliolosuhteet ovat reitin varrella. Siellä on näkyvyysennuste, se kiinnostaa. Tuuli on se, jota eniten seuraan. Ennuste on tunnin välein.

Mikä tuulessa erityisesti kiinnostaa Turun ja Tukholman välillä?

– Tuulen suunta on ratkaiseva tekijä, satamat ovat erilaisia, jotkin suojaisempia kuin toiset ja tuulen suunta vaikuttaa joka paikassa omalla tavallaan. Jos on vastatuulta koko matkan, koneet joutuvat tekemään enemmän töitä ja se kuluttaa enemmän polttoainetta.

Vaikka Suomen merialueet ovatkin melko matalat ja pienikokoiset, pahimmissa talvimyrskyissä merenkäynti voi äityä rajuksi. Aallokosta varoitetaan kolmiportaisella asteikolla. Kovasta aallokosta puhutaan, kun merkitsevä aallonkorkeus ylittää neljä metriä. Myrskyaallokossa merkitsevä aallonkorkeus ylittää seitsemän metriä. Yksittäiset korkeimmat aallot voivat olla tuplaten merkitsevää aallonkorkeutta korkeampia.

Perutaanko laivavuoroja herkästi?

– Meillä on jokaista satamaa varten omat raja-arvot. Jos ne ylittyvät, niin sitten mietitään, mennäänkö satamaan vai ei. Laiva kestää kovatkin myrskyt avomerellä, mutta se ei ole mukavaa matkustajille. Meillä on myös vakaajat käytössä, jotka tasoittavat menoa sekä säätelemme vauhtia, jotta päästään turvallisesti perille, Pamela kertoo.

Tuulen nopeus ei ole niin ratkaiseva kuin tuulen suunta. Ikävästä suunnasta puhaltava tuuli voi fyysisesti painaa alusta, jolloin joudutaan tekemään enemmän töitä, jotta päästään eteenpäin.

– Jos tuuli tulee suoraan perästä tai keulasta, niin vaikutus on pieni laivan sortoon, vaikka tuulisi kuinka paljon. Jos tuuli tulee sivusta, niin se vaikuttaa eniten. Se painaa alusta, eli saa tehdä koneella paljon töitä kompensoidakseen tuulen vaikustusta. Tuulen vaikutus alkaa periaatteessa heti kun tuulta on, mutta sen mukaan päätetään koneiden määrä ja miten paljon tehoja niistä tarvitsee ottaa irti.

Alukset pärjäävät kovassakin merenkäynnissä – näin selviät meripahoinvoinnista

Aallonkorkeus ei sinällään vaikuta päätökseen lähteä merille. Erityisesti Tukholman ja Turun välinen reitti on melko hyvin suojattu korkeilta aalloilta saariston vuoksi. Reitille osuu vain pieni matka avomerta Ahvenanmaan ja Tukholman välillä.

– Uudemmat laivat kulkevat hyvin kovassakin aallokossa. Turun linjalla suurempaa aallokkoa on käytännössä vain Ahvenanmerellä. Siinä aallokko voi tietyillä tuulilla nousta korkeammaksikin, Pamela puhuu.

Onko aallokolla väliä, eli minkälainen aallokko tekee laivamatkasta haastavimman?

– Laivaa keinuttaa eniten sivuaallokko, mutta vakaajat auttavat siinä menossa. Toki kovemmilla tuulilla kaikki matkustajat sen tuntevat. Myötäaallokko on aina mukava, tosin vasta-aallokossa joskus saa vauhtia hiljentää, kun aallot lyövät sen verran kovaa.

Näin ollen voisi kuvitella, että Turku–Tukholma-välillä etelä- ja pohjoismyrskyt keinuttavat laivaa eniten, kun taas Helsingin ja Tallinnan välillä länsi- ja itämyrskyt. Myös etelä- ja lounaistuulet keräävät aallokkoa Helsingistä lähteville aluksille. Helsingin ja Tukholman väliset reitit puolestaan ovat enemmän alttiita kovalle merenkäynnille.

Mitä käytäntöjä laivoilla on, jos merenkäynti on kovaa? Miten matkustajat voivat välttää pahoinvoinnin?

– Teemme kuulutuksia tarpeen mukaan ja suljemme ulkokansien ovet, ettei sinne voi mennä. Teemme henkilökunnalle muistutuksen aallokosta, Pamela paljastaa.

Herkästi meripahoinvointiin taipuvainen matkustaja voi ottaa laivamatkaa ennen pahoinvointia estäviä lääkkeitä, ja niitä on toisinaan myös jaossa laivan infopisteissä. Pamela vinkkaa, että on kuitenkin myös yksinkertainen keino, miten voi välttyä pahoinvoinnilta.

– Pillerit pitää ottaa ajoissa, jotta ne vaikuttavat. Me neuvomme, että jos joku tulee pahoinvoivaksi, niin kannattaa katsoa horisonttiin ja sen avulla saada parempaa oloa. Voi vaikka istahtaa ikkunan viereen ja katsoa horisonttiin, mielellään niin alhaisella kannella kuin mahdollista.

Joskus myrskyt äityvät sen verran hankaliksi, että laivareiteiltä saattaa tippua jokunen satama välistä. Esimerkiksi Turku–Tukholma -reitillä ei välttämättä tehdä pysähdystä Ahvenanmaalla, vaan edetään suoraan Ruotsiin.

– Kovalla tuulilla saatetaan jättää satamia väliin. Meillä on yöllä Ahvenanmaan Långnäs, siinä on pitkä peruutusmatka ja se on tosi avoin. Se jää ensimmäisenä pois, jos tuulee tarpeeksi ja oikeasta suunnasta.

Forecan veneilysäästä voit seurata tuulia ja aallonkorkeuksia merialueilla!

Sovussa pienveneilijöiden kanssa

Saaristossa on runsaasti pienveneilijöitä kesäaikana. Miten risteilyalusten reitit hoidetaan niin, että merellä on puolin ja toisin turvallista?

– Eivät veneilijät tahallaan meidän eteen tule. Liikumme kuitenkin niin nopeasti, että saatamme yllättää purjeveneilijät. Kyllä pidämme heitä silmällä ja töötätään, jos he ovat tiellä. Siinä ehtii väistää ja katsomme, että heidän on parempi väistää.

Viking Linen normaali nopeus Ahvenanmeren yli on noin 20 solmua, eli noin 37 km/h. Valtaosa Viking Linen aluksista pääsee noin 24 solmua, mutta yleensä aluksilla nopeus on melko standardi, eli noin 20 solmua avomerellä.

– Sitten on toki nopeusrajoituksia saaristossa, lisää Pamela.

Kuinka paljon nopeus voi hidastua myrskyllä?

– Se riippuu niin aallokosta, että mistä suunnasta se tulee ja millä laivalla on. Ehkä Helsingin laivat kulkevat myrskyissä noin 14 solmua.

Ikimuistoinen Aapeli

Merellä voi kohdata kaikenlaista. Hurjia aaltoja, rankkasateita, myrskytuulia ja jopa vesipatsaita. Usein sääilmiöt pystyy erottamaan paremmin, koska aavalla merellä näkyvyyttä on pitkälle – ellei sitten satu sumu tielle.

Mikä sääilmiö on jäänyt merikapteenille mieleen?

– Olin Aapeli-myrskyn töissä, eli se on se kovin myrsky, mikä on ollut, muistelee Pamela Mäkelä.

Aapeli-myrsky (tunnetaan myös nimellä Alfrida) on yksi Suomen mittaushistorian voimakkaimmista myrskyistä, joka koettiin 2. tammikuuta vuonna 2019. Sen aikana voimakkain 10 minuutin keskituuli oli Kökarissa 32,5 m/s ja kovin puuska ylitti 40 m/s. Sähköt olivat poikki enimmillään yli 100 000 kotitaloudelta maan lounaisosassa. Aapelin yhteydessä esimerkiksi Selkämerellä mitattiin 8,1 metrin merkitsevä aallonkorkeus, mikä tarkoittaa, että yksittäiset korkeimmat aallot ovat voineet olla 14–15-metrisiä.

– Myrsky meni nopeasti ohi, mutta myrsky oli koko yön ja matkan aikana. Ahvenanmaata ei tarvinnut edes miettiä, että sinne menisi. Lumipyry teki myös oman haasteensa, koska ei nähnyt eteensä. Tutkilla toki pääsee eteenpäin, mutta onhan se aina kivempi, kun näkee eteensä.

Voisi kuvitella, että Aapeli-myrsky on jo sitä mittaluokkaa, että laivamatkoja peruttaisiin. Miksi silloin kuitenkin ajettiin Turun ja Tukholman väliä, vaikka tämä alue otti eniten osumaa?

– Se oli ehkä myrskyn ajoittuminen meidän reitille. Katsottiin sääennusteet, suunniteltiin reitti, satamat ja lasti tarkasti. Tuulet sallivat lähdön Turusta ja olimme liikkeellä kun se oli kovimmillaan. Aina on mahdollisuus odottaa tuulien tyyntyvän saariston suojissa, jos tarvitsee, paljastaa Mäkelä.

Jos myräkkä sattuisi kesäaikana, eli tulisi kova ukkonen, on matkustaja silloinkin turvassa aluksessa. Ukkosenjohdatin on asennettu, eli se ei pääse aiheuttamaan vahinkoa.

– Sateet tai myräkät eivät meihin juuri vaikuta, vaikka toki tulee puuskia. Ne eivät aiheuta päänvaivaa, eli niiden ympäri ei tarvitse ajaa.

Lue myös: Suomessa koettavat myrskyt ovat Atlantin peruja, eniten myrskyää joulukuussa

Miten huonolla näkyvyydellä pärjää?

Sakeat sumut ovat arkipäivää merillä keväällä ja alkukesällä, kun meri on suhteessa kylmempi kuin manner. Tällöin kehittyy herkästi advektiosumuja, eli kun meren päälle virtaa mantereelta lämmintä ilmaa, ilma jäähtyy ja siinä oleva kosteus tiivistyy kylmän meren yläpuolella sumuksi. Joskus sumut voivat olla hyvin tiheitä.

– Silloin, kun on sumua, niin ei yleensä tuule. Käytetään tutkaa.

Kovalla sumulla laivojen sumutorvet kuuluvat mantereelle.

– Sehän on meriteiden säännöissäkin, että sumuääni pitää olla, jos on sumua. Se ei ole valinta, vaan kuuluu meriliikennelain piiriin. Nykyään pikkuveneet ajavat elektronisten merikarttojen avulla. Ennen ei ollut niin paljoa liikennettä sumussa, mutta nykyään sitä on enemmän. Tutkassa nähdään kaikki, mikä on merenpinnan yläpuolella, eli myös ne pikkuveneet, Pamela kertoo.

Vedenkorkeuden vaihtelut ja jäätäminen eivät paljoa vaikuta

Äärimmillään vedenkorkeus voi heilahdella metristä pariin Itämerellä riippuen säätilanteesta.

Pitkäkestoiset korkeapaineet painavat merivettä kasaan, jolloin vedenkorkeus laskee, kun taas matalapaineilla ilmiö on päinvastainen, koska ilma painaa vettä vähemmän. Myös tuulen suunta ratkaisee, kuinka paljon merivettä kasautuu mihinkin päin Itämerta. Pitkäkestoiset lounais- ja länsituulet kasaavat merivettä kohti Suomen rantakaistaletta.

Viking Linella vedenkorkeuden vaihtelut eivät juurikaan tuo lisähaasteita.

– Välillä satamassa pumpataan ”sisäistä vettä” laivan perään, eli saadaan parempi syväys ja näin. Se on samalla tasolla kuin maaramppi. Itse navigointiin vedenkorkeus ei vaikuta, vinkkaa Pamela.

Kylmä ja tuulinen pakkassää lisäävät jään kertymistä laivoihin. Erityisesti pienillä aluksilla jään kertyminen voi olla runsasta suhteessa aluksen massaan. Myös siitä on harmia, jos jäätä kertyy laivan kiinnitysköysiin. Tähänkin varaudutaan.

– Meillä on sen verran korkealla kannet, mistä trossit laitetaan, että yleensä sinne asti eivät pärskeet ylety. Rahtilaivoilla vesi jäähtyy helpommin. Toki ulkosivuihin voi tulla jäätä, mutta näissä aluksissa on niin hyvä stabiliteetti, että jään paino ei aiheuta meille ongelmia.

Mikä on Pamela Mäkelän suosikkisää?

Kuten perinteeksi on muodostunut, kysymme haastateltavalta suosikkisään. Näin vastaa Pamela:

– Jotenkin koomista, että ihana olla kotona, kun on aurinkoista ja nättiä, mutta sillä säällä on mukava olla töissäkin. Jos on aurinkoista ja meri tyyni, niin se on parasta. Merellä on rauhallisempaa ennen kuin isot massat pienveneilijöitä lähtevät liikkeelle.

Lue seuraavaksi: Sää ja soutaja: Jari Saario on soutanut kaksi kertaa Atlantin yli – syksyllä edessä äärimmäisen vaarallinen reitti

Markus Mäntykannas
meteorologi

Päivitetty 6.1.2026 klo 18.49