Vain pieni vilaus ja meteorologi kuikuilee jo ikkunasta

Keskiviikkoaamu sai meteorologin kurkottelemaan ulos ikkunasta, kun taivaanrannassa alkoi näkyä potentiaalista Kelvin-Helmholtz-aaltoilua. Tällä kertaa pilvimuodostelma tarjosi vain pohjapuoltansa, mutta sekin tuo jo virkistävää vaihtelua päivittäin esiintyviin peruspilviin.

Yleensä kyseinen ilmiö vangitsee huomion ylöspäin kohoavalla, aallonharjamaisella pilvimuodostelmalla, jonka laineilla voisi jopa kuvitella surffaavansa. Keskiviikkona 26.2.2020 Espoosta pohjoiseen katsottuna nähtävissä olivat tällä kertaa aallokon pohjanotkot. Kysymykseksi jäi, mahtoiko pilvireunan selkeällä puolella olla tarjolla toisenlaiset näkymät.

Jos satuit saamaan kuvan, voit jakaa kuvan kanssamme näiden ohjeiden mukaan!

Mikä on tämän aaltoilevan ilmiön takana?

Tuuli puhaltaa ilmakehän päällekkäisissä kerroksissa eri nopeuksilla ja toisinaan myös eri suuntiin. Tällaiselle kerrosten rajalle syntyy alue, jolla kerrokset pyrkivät kiskomaan toistensa ilmavirtausta oman tuulensa mukaiseksi; kovemman tuulen kerros pyrkii kiihdyttämään hitaamman tuulen kerrosta, kun taas hitaamman tuulen kerros pyrkii jarruttamaan kovemmin puhaltavan kerroksen tuulta. Tällainen tilanne synnyttää Kelvin-Helmholtz-epävakautta, joka muodostaa tuulen mukana ja ilmakerrosten välissä rullaavia pyörteitä. Nämä pyörteet liikuttavat ilmaa ylös ja alas.

Kun tällainen epävakaa alue syntyy kahden, ominaisuuksiltaan erilaisen ilman, kuten kostean pilven ja kuivemman selkeän ilman rajamaille, pyörteilyn pystyy näkemään. Kuivempaa ilmaa alkaa sekoittua kosteampaan sekä päin vastoin. Aika ajoin sekoittumisprosessi nostattaa komeita aallokoita taivaalle: Kelvin-Helmholtz-pilviä. 

Jenna Salminen

Päivitetty 27.2.2020 klo 17.39