Hurja ennuste El Niñon seurauksista vuodelle 2027: Yli 95 %:n todennäköisyys

Markus Mäntykannas, meteorologi
Julkaistu tänään klo 13.10

Se, mitä tapahtuu Tyynellä valtamerellä, ei jää Tyynelle valtamerelle. Käynnissä olevan mahdollisesti ennätyksellisen El Niño -episodin vaikutukset ovat jo valuneet Tyyneltä valtamereltä useille eri mantereille, ja vaikutusten odotetaan voimistuvan tulevina kuukausina. Sääilmiö El Niño saavuttaa ennusteiden mukaan huippunsa joulukuussa, mutta globaalien kaukovaikutusten huipentuminen tulee yleensä muutaman kuukauden viiveellä. Tällä hetkellä näyttää, että vuodesta 2027 on tulossa maapallolla hyvin todennäköisesti mittaushistoriamme lämpimin. Heijastuuko tämä myös Suomen säähän? 

Globaali sääilmiö El Niño on noussut yhdeksi vuoden puhutuimmista aiheista – ja ihan syystäkin. Todistamme parhaillaan maapallon mittaushistorian yhtä voimakkainta El Niño -ilmiöitä, jonka vaikutukset tuntuvat jo eri puolilla planettaamme.

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAA:n mukaan El Niño on jo nostanut pintaveden lämpötilaa Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan ympäristössä useilla asteilla keskiarvon yläpuolelle ajanjaksolla lokakuun loppupuolella.

Esimerkiksi Perun rannikon länsipuolella tarkastelualueella Niño 1+2 pintavesi on NOAA:n viimeisimmän viikkoraportin mukaan peräti 4,6 astetta keskiarvoa lämpimämpää. Perinteisemmällä tarkastelualueella Niño 3.4 poikkeama on 2,5 astetta. 

Olemmeko siis jo rikkoneet aiemman El Niño -ennätyksen ja joko voimme puhua ennätyksellisen voimakkaasta El Niñosta?

NOAA:n standardeilla ennätysrajana pidetään kolmen kuukauden keskiarvoa, ei viikkoarvoa. NOAA vertailee El Niño -ilmiöiden voimakkuutta kolmen kuukauden liukuvalla RONI-arvolla. Aineistoa on saatavilla vuodesta 1950. Uusin viikkopoikkeama, 2,5 astetta, ei siis vielä tarkoita ennätystä, vaan tähän tarvitaan pidempi tarkastelujakso.

RONI-arvolla mitattuna heinä–syyskuun poikkeama Niño 3.4 -alueella oli 1,7 ja elo–lokakuussa kaksi astetta. 

Huomio: Viikko- ja malliarvot ovat perinteisiä poikkeamia, eivätkä ne ole suoraan verrattavissa RONI-ennätykseen 2,4 °C, koska RONI-arvot ovat nykyään tyypillisesti pienempiä.

Pidän aiemman ennätyksen rikkoutumista vuosilta 1982–1983 hyvin todennäköisenä loka–joulukuun tarkastelujaksolla. Tapahtuman todennäköisyys on NOAA:n mukaan 83 %:n. Ennätykselle saadaan vahvistus näillä näkymin tammikuussa, kun NOAA julkaisee El Niño -katsauksensa loka–joulukuun jaksolle. NOAA:n 83 % tarkoittaa todennäköisyyttä sille, että loka–joulukuun RONI on vähintään +2,5 °C eli ylittää kaikki El Niñot vuodesta 1950.

Huomionarvoista on, että ennätystä voidaan tarkastella myös monilla muilla indekseillä, ajanjaksoilla ja tarkastelualueilla. Näin ollen, jos käytetään lyhyempiä tarkastelujaksoja tai muita erilaisia kriteerejä, El Niño -ennätysten voidaan katsoa rikkoutuneen mahdollisesti jo aiemmassakin vaiheessa.

Vuosi 2027 on suurella todennäköisyydellä maapallon mittaushistorian lämpimin

El Niñon odotetaan voimistuvan huippuunsa joulukuussa, jolloin kuukausikohtainen poikkeama Niño 3.4 -tarkastelualueella kohoaa ECMWF:n tuoreessa ennusteessa noin kolmeen asteeseen. Tämä edustaa useammasta kymmenestä eri malliajosta koostuvan parviennusteen keskiarvoa.

Ennusteen mukaan El Niño jatkuu voimakkaana läpi tulevan talven, eli meriveden lämpötilapoikkeaman odotetaan pysyvän yli kahdessa asteessa. Kevään 2027 aikana El Niñon odotetaan vähitellen hiipuvan siten, että mahdollisesti kesäkaudella tai vuoden 2027 syksyllä palataan ENSO-kierron neutraaliin vaiheeseen. ENSO:n neutraali vaihe sallii poikkeaman vaihteluvälillä –0,5...+0,5 astetta. Tämän alittava poikkeama starttaa El Niñon rinnakkaisilmiön La Niñan, kun poikkeamaa on jatkunut usean kuukauden ajan.

Alkukesästä alkaneen El Niñon vaikutukset ovat näkyneet jo eri puolilla maapalloa:

• Perun rannikolla on ollut rankkasateita ja tulvia jo alkuvuodesta lähtien.
• Laajoilla alueilla Brasiliaa ja Amazonia sademäärä on loppukesällä ja syksyllä jäänyt huomattavan pieneksi. Tämä on kiihdyttänyt maastopaloja.
• Panaman kanavalla on kärsitty vesipulasta ja läpikulkuliikennettä on jouduttu rajoittamaan.
• Trooppisia hirmumyrskyjä on ollut runsaasti Tyynellä valtamerellä. Havaijihin säähän vaikutti kaksi muutaman viikon sisään.
• Vastaavasti Pohjois-Atlantilla on koettu ennätyksellisen vähän hurrikaaneja. Marraskuun alkuun mennessä vain yksi.
• Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa monsuunisateet ovat jääneet normaalia vähäisemmiksi. Tämä on vaikeuttanut riisin istuttamista ja aiheuttanut juomavesipulaa.

Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että El Niño on voimakkaimmillaan vuodenvaihteessa. Tämän vuoksi myös ilmiön kaukovaikutukset tulevat huipentumaan vasta vuoden 2027 alkupuolella.

Voimakasta El Niñoa seuraa tyypillisesti mittaushistorian lämpimin vuosi: niin kävi vuosina 1998, 2016 ja 2024. Lämpö näkyy maapallon keskilämpötilassa muutaman kuukauden viiveellä, joten ennätys syntyy yleensä El Niñon huippua seuraavana vuonna.

Siksi myös vuodesta 2027 ennustetaan uutta ennätysvuotta. Brittilälisen Carbon Briefin mukaan tulevasta vuodesta ennustetaan peräti 96 %:n todennäköisyydellä maapallon mittaushistorian lämpimintä. Vuosi 2027 olisi ennusteen mukaan noin 1,7 astetta (vaihteluväli 1,5–1,95) esiteollista aikaa lämpimämpi, selvästi yli 1,5 asteen.

Carbon Brief on brittiläinen verkkojulkaisu, joka keskittyy ilmastotieteeseen, ilmasto- ja energiapolitiikkaan sekä niiden uutisointiin.

Kuluvasta vuodesta ennustetaan globaalisti edellisen ennätysvuoden 2024 veroista, eli todennäköisesti maapallon keskilämpötila asettuu lähelle aiempaa ennätystä. Tammi–syyskuun jakso oli toiseksi lämpimin mittaushistoriassamme, mutta noin 0,06 °C jäljessä vuoden 2024 vastaavasta jaksosta.

Loppuvuosi todennäköisesti kirii tätä eroa umpeen, eli mielestäni on kohtalainen todennäköisyys, että jo tämä vuosi voi tehdä uuden globaalin lämpöennätyksen. Tällä hetkellä ennätysvuoden todennäköisyys vaihtelee Berkeley Earthin aineiston jopa 97 prosentista alle 20 prosenttiin eurooppalaisessa Copernicuksen ja ECMWF:n ERA5-uusanalyysissä. Ennusteessa on siis suurta hajontaa.

Maapallo kuumenee, miltä näyttää Suomi El Niñon aikana?

El Niñon vaikutukset näkyvät selvimmin muilla mantereilla: Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa. Euroopassa sen kaukovaikutukset ovat heikompia, ja tutkijat ovat niistä vähemmän yksimielisiä.

Vuoden 2026–2027 tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että näin voimakkaasta El Niñosta ei ole aiempaa vertailukohtaa. Emme siis pysty historian perusteella sanomaan, miten näin voimakas ilmiö vaikuttaa eri puolilla maapalloa, saati Euroopassa.

Olemme aiemmin pohtineet Sään takaa -videosarjassamme, voisiko voimakas El Niño tuoda Suomeen alkutalveksi voimakkaat länsivirtaukset ja lauhaa säätä, mutta lopputalveksi selvästi kylmempää ja korkeapainevoittoisempaa säätä. Uusi, 5. marraskuuta julkaistu kausiennuste joulu–helmikuulle tuo Euroopan alueelle voimakkaan lämpimän signaalin, eli lopputalven kylmyys näyttää uuden ennusteen valossa aiempaa epävarmemmalta.

Alla olevan ECMWF:n kausiennusteen mukaan maapallolta erottuu pohjoisen pallonpuoliskon talvikuukausina (joulu–helmikuu) laajoja lämpimän ilman poikkeamia. El Niñon odotetaan tuovan normaalia lämpimämmän talven Kanadaan, Alaskaan sekä Kaakkois- ja Etelä-Aasiaan. Myös Afrikan manner, Brasilia ja Australia erottuvat hyvin lämpiminä.

El Niñon vaikutukset tuntuvat tavanomaista kylmempänä säänä vain hyvin rajatuilla alueilla. Näitä alueita ovat Yhdysvaltojen eteläiset osavaltiot, missä talvesta ennustetaan märkää ja myrskyisää. Kylmiä poikkeamia näkyy olevan myös Venäjän itäkärjessä ja paikoitellen eteläisellä pallonpuoliskolla.

Voimakas El Niño vaikuttaa myös maapallon sateisiin. Runsaita sateita ropisee ennen kaikkea El Niño -ilmiön lämmittämällä alueella Tyynellä valtamerellä tropiikin läheisyydessä. Merkittäviä poikkeamia normaalia sateisempaan suuntaan nähdään myös Yhdysvaltojen eteläosassa sekä Karibialla.

Yhdysvaltojen eteläosien voimakas matalapainetoiminta saattaa heijastua myös Eurooppaan siten, että matalapainerata kulkee Pohjois-Atlantin yli kohti Iberian niemimaata ja Britteinsaaria tuoden mukanaan runsaita talvisateita ja myräköitä näille alueille.

El Niñon kuivattamat alueet puolestaan löytyvät ennusteessa mm. Indonesiasta, Pohjois-Australiasta, Filippiineiltä ja Brasiliasta. Näillä alueilla kuuma ja aurinkoinen säätyyppi voi heikentää satoja ja ilmanlaatua.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että pitkiin sääennusteisiin liittyy erityisesti korkeilla leveysasteilla aina epävarmuutta.

Lue aiheesta lisää: Pitkän ajan sääennuste – miten se syntyy ja miten sitä tulee tulkita?

Vaikka maapallon meret ja useammat mantereetkin keskimäärin lämpenevät El Niñon seurauksena ja suursäätyyppiä voidaan ennustaa jopa kuukausien päähän, Suomessa ja Euroopassa vastaava ei ole mahdollista.

On kuitenkin mielenkiintoista tarkastella, löytyisikö voimakkaimpien El Niño -tapahtumien takaa jokin korrelaatio Suomen talvien ja kesien lämpötiloihin. 

Talvissa vaihtelu on erittäin suurta, eli mukana on sekä lauhoja että kylmiä talvia, eli selvää El Niño -kytköstä ei tunnu löytyvän. Vertailu tehtiin neljän sääaseman osalta (Helsinki Kaisaniemi, Jokioinen, Oulu ja Sodankylä), hyödyntäen Ilmatieteen laitoksen avointa säädataa ja vertailukautta 1991–2020. Talvet ovat itse El Niño -talvia, eli ne osuvat samaan aikaan kuin El Niñon huippu.

Taulukon perusteella El Niño ei ennusta Suomen talvea mihinkään tiettyyn suuntaan. Kahdeksasta El Niño -talvesta osa oli selvästi leutoja (1972–73 ja 1991–92, joissa poikkeama oli +2…+3,5 astetta), osa selvästi kylmiä (1965–66, jolloin Oulussa jopa –9 astetta, sekä 2023–24), ja loput lähellä tavanomaista. Vaihteluväli on siis yli kymmenen astetta.

Keskiarvot jäävät lähelle nollaa: Helsingissä ja Jokioisilla noin –0,3 astetta, Oulussa ja Sodankylässä noin –1 aste. Keskiarvoja vetää alas yksi poikkeuksellisen kylmä talvi, 1965–66. Ilman sitä etelän asemat olisivat keskimäärin noin +0,6 astetta ja pohjoisen asemat noin +0,15 astetta tavanomaista lämpimämpiä. Yksittäinen ääritalvi muuttaa siis kokonaiskuvaa paljon, mikä kertoo myös siitä, ettei kahdeksan talven otoksesta voi vetää vahvoja johtopäätöksiä.

Johtopäätös on, että El Niñon vaikutus Suomen talveen on heikko ja epäjohdonmukainen. Paikalliset tekijät, kuten Pohjois-Atlantin oskillaatio ja polaaripyörre näyttävät ratkaisevan talven luonteen selvästi enemmän.

Tarkastellaan seuraavaksi El Niño -vuosien aikaisia kesiä. Niissäkään selvää korrelaatiota ei tunnu löytyvän.

Kahdeksasta kesästä neljä oli normaalia lämpimämpiä ja neljä viileämpiä. Kolmen erittäin voimakkaan El Niñon jälkeiset kesät, 1983, 1998 ja 2016, olivat normaaleja tai viileitä. Kesä 1998 muistetaan sateisena ja koleana kesänä.

Lämpimiä kesiä olivat puolestaan 1973, 1988 ja 2024. Kesä 2024 oli Suomessa historiallisen helteinen, sillä hellepäiviä rekisteröitiin peräti 71 kappaletta. 

Näin ollen El Niñon aikaisissa tai jälkeisissä kesissäkin vaihtelu on talvien tapaan suurta, eikä suoraa kytköstä tunnu löytyvän.

Lue seuraavaksi: Lämmin syksy on pitänyt termisen talven loitolla – meteorologit keskustelevat videolla Suomen talvesta