Paikanna

    Pitkän ajan sääennuste – miten se syntyy ja miten sitä tulee tulkita?

    Sään ennustaminen
    Pitkän ajan sääennuste vertaa tulevien viikkojen säätä tilastolliseen keskiarvoon.
    Pitkän ajan ennusteessa säätä verrataan tulevien viikkojen sään tilastolliseen keskiarvoon. Kuva: Foreca

    Kuukausiennusteessa sääennuste lasketaan tulevalle neljälle viikolle ja vuodenaikaisennusteessa kolmelle kuukaudelle eteenpäin. Foreca seuraa viikoittain Euroopan keskuksen (ECMWF) kuukausiennustetta ja tiedottaa siitä omilla verkkosivuillaan.

    Pitkän ajan sääennusteet ovat vielä kokeiluasteella, eivätkä ne anna tarkkaa tietoa yksittäisen päivän säätilasta. Pitkän ajan sääennusteet toimivat samalla periaatteella kuin lyhyen ajan ennusteet: tietokone laskee sään kehityksen alkuhetkestä tietylle aikajaksolle eteenpäin. 

    Parviennuste apuna pitkissä ennusteissa

    Kun sääennuste lasketaan useamman kerran halutulle ajanjaksolle, saadaan niin sanottu parvi- eli ryväsennuste. Tyypillisessä parviennusteessa on mukana joitain kymmeniä malliajoja. Pitkän ajan sääennusteessa puolestaan on kullekin tarkasteluviikolle laskettu parviajojen keskiarvo, joka kuvaa säätilan todennäköisintä kehityssuuntaa.

    Eri ennusteiden välinen hajonta kuvaa säätilan ennustettavuutta ja mahdollisia kehityssuuntia. Tämän avulla saadaan määriteltyä myös poikkeaman todennäköisyys, eli mikä on esimerkiksi tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys tietyllä ennusteviikolla. Mitä suurempi hajonta parviennusteessa on, sitä hankalampaa on myös säätilan ennustettavuus.

    Jos esimerkiksi kuukausiennusteessa tietty viikko näyttää tilastollisesti hyvin tavanomaista säätä ja poikkeamat eri sääsuureissa ovat pieniä, voi tämä tarkoittaa myös sitä, että hajonta parviennusteessa on ollut suuri. Tällöin poikkeama tietyn sääsuureen kohdalla ei ole todennäköisempi suuntaan tai toiseen. Tämä on toisinaan havaittavissa kuukausiennusteen loppupäässä, jossa poikkeamat tuppaavat haalistumaan viimeiselle ennusteviikolle mentäessä.

    Sadetta enteileviä pilviä.
    Kuukausiennusteessa ilmaistaan kunkin viikon poikkeama tilastolliseen keskiarvoon. Todellisuudessa yksittäisten päivien sää saattaa poiketa tästä selvästi. Kuva: Maarit Siitonen, Palokkajärvi, Palokka, 1.7.2020

    Näin tulkitset pitkän ajan sääennustetta

    Pitkän ajan sääennusteissa ei siis voida ottaa kantaa tietyn ajanhetken säähän, vaan niissä verrataan esimerkiksi tietyn viikon keskimääräistä lämpötilaa tai sademäärää tilastolliseen keskiarvoon. Näin saadaan laskettua lämpötila- ja sademääräpoikkeamat.

    Pitkä ennuste voi antaa osviittaa, onko tietyllä viikolla tavanomaista lämpimämpää tai kylmempää, mutta tällöin kyseessä on koko viikon keskiarvo. Yksittäiseen viikkoon voi siis mahtua hyvin erityyppistä säätä. Jos kuukausiennuste näyttää tietylle viikolle tavanomaista lämpimämpää säätä, mukana voi olla myös tavanomaista kylmempiä päiviä – kyseisen viikon keskiarvo ratkaisee kokonaistilanteen.

    Suomen leveysasteilla sään ennustaminen pitkän ajan päähän on haastavaa, sillä sään luontainen vaihtelu on meillä hyvin suurta. Lisäksi täytyy muistaa, että pitkiä sääennusteita tuottavilla tahoilla on yleensä käytössään oma ilmastollinen vertailukausi, joka saattaa jonkin verran poiketa Suomessa käytetystä virallisesta vertailukaudesta. Viimeisin virallinen ilmastollinen vertailukausi on Suomessa 1981–2010.

    Pitkän sääennusteen sanoma voi poiketa paikallisennusteesta

    Monet ovat tottuneet seuraamaan paikkakuntansa sääennusteita mobiililaitteesta löytyvästä sääsovelluksesta tai vaihtoehtoisesti verkkosivuilta 10 vuorokauden piste-ennusteesta. Tämä onkin oiva keino kurkata, miltä tuleva sää näyttää omalla paikkakunnalla, mutta kannattaa pitää mielessä, että ennuste voi poiketa merkittävästi pitkän sääennusteen sanomasta.

    Forecan sivuilla julkaistava Euroopan keskuksen (ECMFW) malliajoon perustuva kuukausiennuste ei koskaan ota kantaa tietyn paikkakunnan säätilaan tiettynä ajanhetkenä. Pitkän ajan sääennusteessa näkyy kunkin tarkasteluviikon keskimääräinen lämpötila- ja sademääräpoikkeama koko maan laajuisesti. Ennusteresoluutio ei välttämättä riitä tuomaan esiin paikallisilmiöiden vaikutusta lämpötilaan tai sademäärään.

    Uimareita hellesäällä
    Paikallisilmiöt, kuten esimerkiksi merituulen vaikutus rannikon lämpötiloihin, eivät erotu pitkän ajan sääennusteesta. Kuva: Markus Mäntykannas, Padva, arkistokuva

    Paikallisilmiöt eivät erotu pitkän ajan sääennusteesta

    Otetaan esimerkkinä seuraava tilanne: pitkän ajan sääennusteessa näkyy tietyllä viikolla signaali tavanomaista lämpimämmästä kesäsäästä Etelä-Suomessa. Todellisuudessa Helsingin piste-ennuste tulevalle 10 vuorokaudelle antaa kuitenkin melko viileitä lämpötiloja. Mistä on kyse? 

    Kyse voi olla siitä, että esimerkiksi merituuli viilentää aivan kapeaa rantakaistaletta iltapäivisin, mutta pitkän ennusteen resoluutio ei riitä tätä kertomaan. Viileiden päivälämpötilojen vastapainona yöt voivat kuitenkin olla sen verran lämpimiä, että yksittäisen tarkasteluviikon lämpötilapoikkeama kallistuukin positiiviseksi (tavanomaista lämpimämpää). Myös yksittäinen hyvin lämmin päivä voi hilata koko ennusteviikon lämpötilan keskiarvoa ylöspäin, vaikka kyseisen viikon yleiskuva ei kovin lämmin olisikaan.

    Talvisin puolestaan lämpötilan paikallinen vaihtelu on vielä kesäkuukausiakin suurempaa. Meren tai sulan vesistön äärellä sekä toisaalta tunturin laella on usein selvästi lämpimämpiä alueita. Kylmän talviviikon osuessa kohdalle pitkän ajan ennuste voi antaa signaalin tavanomaista alhaisemmista lämpötiloista koko maahan, mutta todellisuudessa Suomesta voi paikoin löytyä alueita, missä sää ei olekaan niin kylmää kuin on ennustettu. Esimerkiksi Lapin laaksoalueilla pakkanen paukkuu todennäköisesti selvästi kireämpänä kuin hieman korkeammalla tunturin juurella tai sen päällä.

    Sumua Merenkurkussa.
    Meren äärellä koettavat paikallisilmiöt eivät erotu pitkän ajan sääennusteista. Kuva: Matti Hietala, Vaasan seutu, 21.5.2019

    Pitkissä sääennusteissa haasteensa kesäisin

    Pitkät sääennusteet vaikuttaisivat toimivan korkeilla leveysasteilla parhaiten kylminä vuodenaikoina, jolloin tropiikin ja napa-alueen väliset lämpötilaerot ovat suurimmillaan. Tällöin myös matalapainetoiminta on voimakkaimmillaan ja sään ennustettavuus on helpompaa, kun ei tarvitse huomioida yhtä paljoa paikallisilmiöitä kuin kesäkuukausina.

    Kesäisin pitkän ajan sääennusteet eivät esimerkiksi saa kiinni yksittäisiä kuurosateita ja niiden vaikutusta tietyn viikon sateisuuteen. Kylminä vuodenaikoina sateet ovat laaja-alaisempia ja niiden ennustettavuus on parempi.

    Kun napa-alueen ja tropiikin väliset lämpötilaerot pienenevät kesän aikana, matalapainetoiminta heikkenee keskileveysasteilla. Tämän vuoksi laaja-alaisia matalapaineita ja niihin liittyviä sadealueita ei tavata enää niin usein. Sääilmiöt ovat kesäisin pienialaisempia, ja tätä vaihtelua esimerkiksi kuukausiennusteen on hankala saada kiinni.

    Vuodenaikaisennusteet toimivat parhaiten tropiikissa

    Keskipitkien sääennusteiden lisäksi monet tahot tuottavat useiden kuukausien päähän yltäviä vuodenaikaisennusteita. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kuukausien päähän tähtäävät ennusteet ovat varsinkin korkeilla leveysasteilla korkeintaan suuntaa-antavia ja ne toimivatkin parhaiten tropiikissa.

    Vuodenaikaisennusteiden ensisijainen käyttötarkoitus on laaja-alaisten sääilmiöiden, kuten El Niñon tai La Niñan ennakointi. Valtamerien lämpötiloissa tapahtuvat muutokset pystytään usein ennustamaan jo kuukausien päähän. Tämä on tärkeää tietoa, sillä esimerkiksi Tyynellä valtamerellä tapahtuvat muutokset meriveden lämpötilassa heijastuvat laajalti lähialueiden, kuten Yhdysvaltojen, Aasian ja Australian sääoloihin. 

    Lue seuraavaksi: Miten sadetutka toimii ja mitä tietoa siitä saa?

    Päivitetty 25.5. klo 10.38

    Lue seuraavaksi

    Viimeksi katsomasi paikat

    Foreca YouTubessa

    Viimeksi katsomasi paikat

    Foreca YouTubessa