Tämä koituu vuosittain satojen suomalaisten kohtaloksi – katso 10 vaaranpaikkaa!
Heikkoihin jäihin tippuu vuosittain satoja suomalaisia, joista keskimäärin 10-30 ei enää koskaan palaa kuivalle maalle. Moni näistä traagisista kohtaloista olisi ennalta ehkäistävissä tunnistamalla vaaranpaikat – ja toimimalla rauhallisesti, jos vahinko sattuu.
10 vaaranpaikkaa jäillä
Yksittäisen mittauspisteen jäänpaksuushavainto ei koskaan kerro koko totuutta jääpeitteen paksuudesta vesistön muilla alueilla. Paikallinen vaihtelu voi olla suurta, ja jäille lähtiessä onkin aina äärimmäisen tärkeä tietää, missä liikkuu. Siellä, mistä jääpeitettä nyt ylipäänsä tämän ennätyslauhan talven päätteeksi vielä löytyy, on syytä olla erittäin varovainen.
Erityisesti seuraavat vaaranpaikat on hyvä tunnistaa jääkannella liikkuessa – täällä jääpeite voi olla selvästi ympäristöään ohuempi:
- Kapeikot ja salmet
- Viemäreiden laskupaikat
- Laivaväylät
- Siltojen läheisyys
- Kaislikko
- Jyrkänteen edusta
- Joen suu
- Halkeama
- Epäilyttävän näköinen loskakerros
- Niemen kärki
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Toimi näin, jos jää pettää alta
Maltti on valttia jäihin pudotessa. On tärkeä tiedostaa, että ensireaktiona tuleva kylmäsokki on elimistön luonnollinen reaktio, joka usein helpottaa kriittisen alun jälkeen. Voi kuulostaa kliseiseltä todeta, että jäihin putoavan tulisi pyrkiä rauhoittumaan ja hengittämään syvään – mutta juuri tämä saattaa pelastaa hengen!
On päivänselvää, että paniikin alla emme kykene ajattelemaan selvästi. Jäihin pudotessa tulisikin ensin rauhoittua ja sitten toimia. Ensimmäisenä kannattaa yrittää tulla nähdyksi ja kuulluksi: avunhuudot tavoittavat parhaassa tapauksessa lähistöllä olevat, jolloin apu on lähellä.
Seuraavassa vaiheessa on hyvä kääntyä tulosuuntaan päin ja ponnistella takaisin jään päälle. Jäätä kannattaa rikkoa niin pitkälle, kunnes se vaikuttaa taas kiinteämmältä. Jään päälle tulisi pyrkiä vaaka-asennossa, jolloin ihmisen paino jakaantuu laajemmalle alueelle. Jos naskaleita ei ole mukana, paras tapa kivuta takaisin jäälle on levittää kyynärpäänsä ja polskia jaloilla tehokkaasti.
0-asteisessa vedessä tajuttomuus iskee tyypillisesti viimeistään 15 minuutin kohdalla, joten tämän verran on aikaa toimia.
Itse en menisi enää jäille
Jääpeitteen pitäisi tähän aikaan vuodesta olla paksuimmillaan maan etelä- ja keskiosassa. Monissa vesistöissä jäätilanne on nyt niin kehno, ettei jään paksuutta ole päästy mittaamaan. Esimerkiksi Tuusulanjärvessä jään paksuutta on tänä talvena päästy mittaamaan vain kertaalleen helmikuun 28. päivänä, jolloin mittaustulos oli kahdeksan senttiä. Espoon Pitkäjärvellä jään paksuus on ollut enimmillään kaksi senttiä.
Vaikka maan keskiosassa jääkansi onkin vielä monin paikoin 20-40 senttiä paksu, itse en menisi enää jäille. Paikallinen vaihtelu on varsinkin tämän ennätyslämpimän talven päätteeksi hyvin suurta: lumet ovat sataneet ja sulaneet moneen otteeseen, jääpeitteen päälle on noussut paljon vettä ja halkeamiakin on muodostunut. Tilanne voi olla hyvin arvaamaton, ellei ole kokenut jäillä liikkuja.
Lähinnä Lapin järvissä jäätilanne on vuodenaikaan nähden normaali. Paksuimmillaan jääpeite on nyt Kilpisjärvellä 73 senttiä.
Päivitetty 11.3.2020 klo 15.27
