Helmikuun alussa tapahtuu merkittävä "romahdus", joka voi sinetöidä koko lopputalven sään

Tilastollisesti käsillä ovat talven kylmimmät hetket. Vuorokauden keskilämpötila on tyypillisesti matalimmillaan tammi-helmikuun vaihteessa, mutta selkeinä päivinä aurinko alkaa jo vähitellen lämmittää ja tasaa kovimpia pakkashuippuja. Vaikka valo lisääntyy, kylmyyttä lisää nyt erikoinen tapahtuma yläilmakehässä: länsivirtausten voimakkuus stratosfäärissä romahtaa kahteen otteeseen helmikuun alussa. Tämä lisää merkittävästi kylmän sään todennäköisyyttä keskileveysasteilla, ja vaikutukset voivat kestää viikkoja. Erityisesti maan eteläosassa talven kylmimmät hetket voivat vielä olla edessä päin.

Ennusteiden vuoristorata: Mihin jäi ennustettu lauha talvi?

Tämän talven sään ennustamisessa on ollut monta haastetta. Kausiennusteet ovat jo lokakuulta lähtien liputtaneet erittäin lauhan talven puolesta. Lauhaa meillä olikin joulukuussa, mutta sitten suursääkuvio muuttui radikaalisti. Pitkään näytti siltä, että polaaripyörre olisi tammikuussa voimakas ja pitäisi lauhat länsivirtaukset meillä voimakkaina.

Todellisuudessa lauhat länsituulet ovat jääneet vain Etelä- ja Keski-Euroopan asiaksi. Pohjois-Eurooppa ja moni muukin alue on puolestaan kuulunut massiiviseksi paisuneen polaaripyörteen "lonkeroiden" sisälle. Tämä kehityssuunta alkoi yllättäen vuodenvaihteessa, eikä siitä ollut esimerkiksi ennen joulua pitkissä ennusteissa merkkiäkään. Muutokset ovat tapahtuneet tänä talvena ennusteissa hyvin nopeasti ja radikaalisti, mikä on tehnyt meteorologien työstä poikkeuksellisen mielenkiintoista – ja haastavaa.

Lue myös: Sydäntalvesta ennustettiin lohduttoman lauhaa, mutta toisin käy – tässä selitys

Polaaripyörre: Talvisään oikutteleva valtias

Polaaripyörre sanelee meillä talvisään lauhuuden tai kylmyyden. Joulukuussa pyörre oli tiivis ja vakaa, jolloin länsituulet toivat lauhaa ilmaa Atlantilta sisämaahan saakka. Mutta vuodenvaihteesta eteenpäin pyörre on alkanut oikkuilla.

Se on ennusteista poiketen ollut arvaamaton ja epävakaa. Sen sijaan, että se pysyisi tiiviisti napa-alueen yllä, se on valunut paikoiltaan ja tunkeutunut välillä pohjoisnavalta Pohjois-Euroopan ja Pohjois-Amerikan päälle tuoden mukanaan hyytävää arktista ilmaa.

On arveltu, että tällaiset tapahtumat tulevat yleistymään ilmastonmuutoksen myötä. Tämä liittyy ennen kaikkea pohjoisen napa-alueen jääpeitteen hupenemiseen. Mitä vähemmän napa-alueen ympärillä on jäätä ja lunta, sitä pienemmäksi lämpötilaero eteläisempien leveysasteiden välillä jää. Tämä tuhoaa polaaripyörteen toimintamekanismin ja tekee siitä hyvin arvaamattoman.

Helmikuun kaksivaiheinen romahdus

Nyt katseet kääntyvät stratosfääriin, noin 30–50 kilometrin korkeuteen. Helmikuun alussa on merkkejä siitä, että stratosfäärissä keskimääräisten länsivirtausten nopeus romahtaa – ja vielä kahteen otteeseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Artikkeli jatkuu

1. Ensimmäinen romahdus: Tapahtuu helmikuun alkupäivinä.

2. Toinen romahdus: Seuraa hyvin pian ensimmäisen jälkeen.

Kahden peräkkäisen romahduksen jälkeen yläilmakehän länsivirtausten odotetaan olevan erittäin heikkoja koko helmikuun ajan, ja tämä tila voi jatkua jopa maaliskuulle saakka. Kun länsivirtaukset stratosfäärissä hidastuvat näinkin paljon, vaikutukset meidän leveysasteillamme voivat olla pitkittynyt ja hyytävä talvisää.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Todennäköisesti tämä kielii siitä, että polaaripyörre ei pysyttele napa-alueella lopputalvella, vaan sen "koukerot" tai kylmät ilmamassapussit tunkeutuvat Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Vaikka on varhaista sanoa, mitä tämä aiheuttaa keväälle, useampi indikaattori viittaa siihen, että lopputalvesta on tulossa Pohjois-Euroopassa hyvin kylmä, eikä perinteisiä suojajaksoja ole näköpiirissä.

Varautukaa seuraaviin lukemiin:

• Etelä-Suomi: Selkeinä hetkinä öisin ja aamuisin jopa -30 astetta.

• Pohjoinen: -40 asteen raja voi rikkoutua useaan otteeseen.

Vaikka ennuste näyttää hytisevän hyiseltä, aurinko alkaa jo helmikuussa lämmittää. Tämä tarkoittaa, että lämpötilan vuorokausivaihtelu kiihtyy. Hyytävien aamujen jälkeen lämpötila voi nousta iltapäivällä jopa 20 asteella. On huomattavasti siedettävämpää kokea iltapäivän kymmenen asteen pakkanen kuin kärsiä 30 pakkasasteen purevuudesta ympäri vuorokauden.

NAO-indeksi vahvistaa kylmän trendin

Länsivirtausten romahduksen lisäksi toinenkin tärkeä mittari, NAO-indeksi (North Atlantic Oscillation), viittaa kylmään lopputalveen.

Mikä on NAO-indeksi? NAO kertoo Pohjois-Atlantin ilmanpainejakaumasta, erityisesti Islannin matalapaineen ja Azoreiden korkeapaineen välisestä erosta.

• Negatiivinen NAO: Islannin edustalla on normaalia korkeampi ilmanpaine. Tämä estää lauhojen sääjärjestelmien pääsyn Pohjois-Eurooppaan.

• Seuraus: Matalapaineet, myrskyt ja sateet ohjautuvat jatkuvalla syötöllä Välimeren maihin. Pohjois-Euroopassa taas vallitsee pitkäkestoinen ja kylmä korkeapaine.

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena: jos tässä samassa ilmanpaineasetelmassa elettäisiin kesäkuukausina, paukkupakkasten sijasta meillä olisi odotettavissa monta viikkoa yli 30 asteen hellepaahdetta. Talvella vaikutus on kuitenkin päinvastainen.

Katseet helmikuun 5. päivässä

Tällä hetkellä sääkartat piirtävät hyytävää lopputalvea. On mielenkiintoista nähdä, minkä suunnan Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus, ECMWF:n, uusi vuodenaikaisennuste ottaa. Se julkaistaan 5. helmikuuta, ja se antaa lopullisen suunnan sille, joudutaanko toppatakit pitämään tiukasti napitettuina aina vappuun saakka vai voiko suursäätyyppi vielä muuttua täysin.

Yksi asia on varma: talvi ei ole vielä luovuttanut. Pitäkää villahousut lähettyvillä ja nauttikaa helmikuun kirkastuvasta auringosta. Olemme ansainneet valoa vuoden pimeimmän ajanjakson päätyttyä. Helmikuussa auringonpaistetunnit keskimäärin tuplaantuvat etelässä tammikuuhun nähden ja pohjoisessa kolminkertaistuvat.

Lue seuraavaksi: Helmikuun kuukausiennuste: Kylmää, kylmää, edelleen kylmää

Markus Mäntykannas
meteorologi