Itämerellä jäätä on tavallista vähemmän – varo myös sisävesillä kevättalven haurasta jäätä!

Sekä Itämerellä että napa-alueilla merijään laajuus on ajankohtaan nähden pieni. Pohjois-Suomessa maaliskuun alussa jääkansi vielä vähän paksuuntui, mutta nyt sisävesien jää alkaa vähitellen haurastua muun muassa auringonsäteilyn vuoksi.

Lauhan talven jäljiltä jäänpaksuus on nyt suuressa osassa maata tavanomainen tai sitä pienempi. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Kyrönjoen jäät ovat jo lähteneet liikkeelle. 

Suomen ympäristökeskuksen mittauksissa jääpeite on Pohjois-Suomessa vielä paikoin vahvistunut maaliskuun alussa, mutta varsinkin maan etelä- ja länsiosassa oheneminen on alkanut osassa järviä. 

Pohjois-Suomessa havaintopaikoilla jään kokonaispaksuus oli 42–70 senttimetriä. Idässä jäätä oli 44–58 senttimetriä ja lännessä 23–54 senttimetriä. Maan eteläosassa jäätä oli vähiten, 35–16 senttimetriä, ja ohuin vielä mitattavissa oleva jääkansi oli Tuusulanjärvellä.

• Suurin jäänpaksuus: Inari Nellim, 70 senttimetriä
• Yli kaksikymmentä senttimetriä keskimääräistä vähemmän jäätä: Nummela Hiidenvesi, Tampere Näsijärvi Naistenlahti, Espoo Pitkäjärvi 
• Ei havaintoa heikon jään vuoksi: Säkylä Pyhäjärvi

Katso jäätilanne ja poikkeamat keskiarvosta Forecan kartalta! 

Tilanne vaihtelee myös saman järven eri osissa, ja mittaus kertoo vain yksittäisen kohdan jäänpaksuuden. 

Kevätaurinko ja maaliskuun loppupuolen lauha sää haurastuttavat jäätä entisestään: aamulla vielä kantava jää voi olla jo iltapäivällä heikkoa. Paksulta näyttävän jään rakenne voi olla haurasta eikä se välttämättä pysty kannattelemaan ihmistä, moottorikelkasta puhumattakaan.

Jää voi olla heikkoa yllättävissä kohdissa, eli myös muualla kuin virtapaikoissa. Jäällä liikkuessa on siis syytä olla varovainen ja varustautua vähintään jäänaskaleilla.

Paikoin Perämerellä asti meri avoimena

Alkutalvella Itämeren jääpeite oli tavanomainen tai sitä laajempi, mutta kaukana kylmän talven 2023–2024 jääkannesta.

Tammikuun puolivälistä alkaen jään laajuus on ollut lähes koko ajan keskiarvon alapuolella. Esimerkiksi paikoin etelärannikolla ohut jää on välillä kadonnut, välillä taas tullut takaisin.

Maaliskuussa ero tyypilliseen tilanteeseen on ollut huomattava. Avomeri lainehtii nyt Ilmatieteen laitoksen ja Ruotsin SMHI:n jääkartalla keskellä Merenkurkkua ja paikoin Perämeren eteläosassakin, kun tavallisesti jäätä on tähän aikaan vielä Merenkurkkua myöten. 

Paksuudeltaan jää on kuitenkin Perämeren Suomen rannikolla keskiarvon tuntumassa tai paikoin jopa sitä suurempi.

Pohjoisella napa-alueella helmikuussa ennätysvähän jäätä

Pohjoisen merijään laajuus oli helmikuussa ajankohtaan nähden ennätyksellisen pieni. Suuri ero tavalliseen oli muun muassa Newfoundlandin ympärillä, Barentsinmerellä ja Venäjän itärannikolla Ohotinmerellä. 

Maaliskuussa tilanne ei ole merkittävästi muuttunut. On mahdollista, että tämän talven maksimilaajuus jää lopulta satelliittikauden pienimmäksi.

Laajimmillaan pohjoinen merijää on tyypillisesti helmi–maaliskuun vaihteesta maaliskuun loppupuolelle. Satellittihavaintosarja alkaa vuodesta 1979.

Etelämantereen ympäristössä merijäätä on selvästi tavallista pienemmällä alueella. Se käväisi jaetulla toisella sijalla kesäkauden minimilaajuuksien joukossa, mutta ei sentään ohittanut vuoden 2023 ennätystä. Nyt jään määrä on alkanut jo kasvaa eteläisen pallonpuoliskon siirtyessä syksyn puolelle.

Lue seuraavaksi: La Niña päättyy: Nämä muutokset nähdään maapallon säässä

Lähteet: 
Ilmatieteen laitos
Suomen ympäristökeskus
National Snow and Ice Data Center

Anna Latvala
meteorologi

Päivitetty 13.3.2025 klo 16.47