Sää ja liikenneasiantuntija: Jussi Pohjonen paljastaa, minkälainen sää ja ajokeli johtavat todennäköisimmin onnettomuuteen

Jussi Pohjosella on pitkän linjan kokemus autoilusta ja sen vaaroista. Jussi on toiminut muun muassa poliisin valtakunnallisena ajokouluttajana, liikenneopettajana, kouluttajana ja puhujana eri tapahtumissa sekä ollut töissä myös Liikkuvassa poliisissa. Pohjonen on esiintynyt asiantuntijana muutamissa tv-ohjelmissa, kuten Suomen surkein kuski ja Valot päällä. Tällä hetkellä Pohjonen työskentelee Traficomin asiantuntijana.

Huono ajokeli aiheuttaa talvikautena haasteita ja vaaratilanteita lukuisille autoilijoille. Päätimme kysyä Jussilta, minkälaiset sääolosuhteet tekevät ajokelistä erityisen vaikean ja miten siihen kannattaa liikenteessä varautua. Oikeilla ratkaisuilla ja riittävällä varautumisella voidaan parhaassa tapauksessa säästää ihmishenkiä.

Tutustu Forecan sivuilta löytyvään ajokeliennusteeseen!

Näissä säätilanteissa onnettomuusriski kasvaa

Kun sää muuttuu äkillisesti, onnettomuusriski kasvaa erityisesti talvikautena. Sään nopea muutos voi ilmetä esimerkiksi äkillisenä kylmenemisenä ja tienpintojen jäätymisenä. Sää voi myös lauhtua nopeasti, jolloin tienpinnoille syntyy kuuraliukkautta.

– Kaukaisilta takavuosilta muistan yhden pahan tilanteen, kun syksyllä ihmiset lähtivät töihin kesärenkailla, mutta iltapäivällä sää pakastui ja rupesi satamaan lunta. Ihmiset eivät malttaneet olla lähtemättä kotiin ja ajoivat vielä kesärenkailla. Se aiheutti paljon hankaluuksia, kun ei ollut olosuhteisiin nähden sopivia renkaita alla, muistelee Jussi.

Sään kylmenemisen ja selkenemisen myötä tienpinnoilla lämpötila voi laskea pakkasen puolelle jo selvästi ennen kuin näin käy kahden metrin korkeudessa, missä viralliset lämpötilahavainnot tehdään. Kotimittari tai virallisten sääasemien havainnot voivat näyttää lämpöasteita, mutta tienpinnalla lämpötila onkin jo painunut pakkaselle, jolloin siinä oleva kosteus jäätyy. Voi syntyä petollista mustaa jäätä.

Lue aiheesta lisää: Musta jää liukastaa tiet samoin kuin kuura – kyseessä kuitenkin hieman eri asia

Myös päinvastainen tilanne aiheuttaa petollista liukkautta. Kun sää lauhtuu voimakkaasti pakkasjakson jälkeen, voi tienpinnoille muodostua kuuraa. Sään lauhtumisen yhteydessä virtaa usein kosteampaa ilmaa, jolloin ilmassa oleva kosteus voi nopeasti härmistyä kylmille tienpinnoille kuuraksi. Myös puissa ja muillakin pinnoilla saattaa näkyä tällöin kuuranmuodostusta. Se on varoitusmerkki siitä, että kuuraa voi olla tienpinnoillakin.

Kuuralle alttiita paikkoja ovat erilaiset ajoluiskat, kuten rampit. Myös silloilla ja vesistöjen äärellä voi esiintyä enemmän liukkautta. Vesistön läheisyys voi tuoda ylimääräistä kosteutta, joka sitten jäätyy tienpinnalle. Kaikki maasta irrallaan olevat ajoväylät, kuten sillat sekä ajoluiskat, voivat puolestaan kylmetä huomattavasti nopeammin kuin muut tiet, koska ne eivät ole "kiinni maaperässä", joka varastoi lämpöä.

– Erityisesti siltojen kannet ja alavat laaksoalueet voivat olla alttiita liukkaudelle. Aina on hyvä muistaa yleisesti, että kun moottoritiellä liikutaan, niin tien kunnossapitotaso on korkea ja hyvä, mutta rampit voivat olla eri kunnossa, koska niitä ei ole vielä ehditty kunnostaa. Rampeilla voi olla ihan erilainen pitävyys ja kunnossapitotaso, tämä kannattaa huomioida, muistuttaa Jussi Pohjonen.

Lue aiheesta lisää: Kuura – tienpintojen liukas yllättäjä

Vaarallisin yhdistelmä: Jäiset tienpinnat ja lumisade

Jussi Pohjonen muistelee, että ylivoimaisesti pahin onnettomuustilanne hänen uransa aikana koettiin eteläisessä Suomessa helmikuun 3. päivänä vuonna 2012, kun useilla pääväylillä tapahtui samanaikaisesti lukuisia ketjukolareita. Tällöin useita satoja autoilijoita oli joutunut onnettomuuteen.

– Jäisille ja kuuraisille tienpinnoille alkoi paikallisesti pyryttää pakkaslunta. Muutos ajokelissä tapahtui nopeasti, ja valitettavasti usealla autoilijalla ei ollut sopivaa tilannenopeutta olosuhteisiin nähden. Esimerkiksi Hämeenlinnan-, Lahden- ja Porvoonväylillä oli melkoinen ketjukolarisuma.

Meteorologisen analyysin perusteella helmikuun 3. päivän surkean ajokelin takana olivat ennen kaikkea kaksi sääilmiötä: sään paikallinen lauhtuminen ja sakea lumisade.

Suomi kuului helmikuun 2012 alussa hyvin kylmän ilmamassan piiriin, mutta eteläiseen Suomeen virtasi Suomenlahdelta lauhempaa ja kosteampaa ilmaa. Kylmän ilmamassan ja sulan merialueen yhteisvaikutuksessa syntyi sakeita lumikuuroja, joita ajautui pitkin päivää Uudellemaalle. Pakkasta oli kuitenkin reippaasti, jolloin lumisade oli höttöistä ja pöllysi voimakkaasti tien päällä haitaten näkyvyyttä. Tienpinnat olivat jo entuudestaan jäisiä ja polanteisia, mutta Suomenlahdelta saapunut lisäkosteus ja sään paikallinen lauhtuminen saattoivat synnyttää petollista kuuraliukkautta ennen kuin lumentulo alkoi. Lopputuloksena oli erittäin liukas ajokeli ja surkea näkyvyys, minkä seurauksena sadat autoilijat päätyivät ketjukolarisumaan.

– Pahimmillaan pääväylillä ei nähnyt muutamaa metriä kauemmas, jolloin autoilija ei ehtinyt reagoimaan yhtään. Sen sijaan, että olisi ehditty väistämään edessä olevia autoja kääntämällä ajoneuvo lumipenkkaan, ajettiinkin suoraan edessä olevan auton perään, muistelee Jussi.

Tutustu myös tähän: Pöllyävä lumi heikentää näkyvyyttä

Miten huonon ajokelin onnettomuudet olisivat vältettävissä?

Yleensä sääolosuhteista johtuvat liikenneonnettomuudet johtuvat vääränlaisesta varustautumisesta tai sään äkillisestä muutoksesta, johon ei ehdi varautumaan.

– Nämä aiheuttavat autoilijalle haastavan tilanteen. Pelkkä lumi tai jää eivät aiheuta ongelmia, kyllä suomalainen autoilija ymmärtää niiden merkityksen talvikelissä. Tärkeää on ymmärtää säätilanteen muutos, muistuttaa Jussi Pohjonen.

Kun ajetaan pitkiä etäisyyksiä, auton sisäpuolelta ei välttämättä huomaa muuttuvaa säätilaa tai ajokeliä.

– Nykyään ajomukavuuteen on panostettu sen verran, ettei autoilija välttämättä huomaa ajokelissä tai säässä tapahtuvaa muutosta. Muutos ei näyttäydy autosta käsin niin nopeana, mutta fysiikan lakeja ei pysty kumoamaan.

Autojen kehitys on muun teknologian ohella ollut viime vuosikymmeninä huimaa, mikä osaltaan tuo autoilijalle lisäturvaa myös haastavassa ajokelissä.

– En vaihtaisi autoani enää siihen 70-luvun kuplavolkkariin, jossa ikkunoita sai raapata myös sisältäpäin. Nykyään ajomukavuus on ihan eri luokkaa. Ajovakauden hallintajärjestelmät ovat tehneet talviautoilusta turvallisempaa. Ulkolämpömittarit auttavat tarkastelemaan, miten olosuhteen muuttuvat autoilun aikana ja nykyteknologia pystyy varoittamaan jopa mustasta jäästä, kun ilman lämpötila laskee alle neljään asteeseen, kiittelee Jussi Pohjonen.

Autojen ja teknologian kehittymisestä huolimatta vastuu on viime kädessä autoilijalla. Miten talvionnettomuudet sitten voitaisiin parhaiten ehkäistä haastavassa ajokelissä?

– Loppujen lopuksi autoilijan toiminta ratkaisee. Olosuhteisiin nähden onnettomuustilanteissa on usein liian suuri tilannenopeus. Liikenneopettajana tulee myös mieleen se toimintatapa, mitä tehdään, kun auto ei ole hallinnassa. Silloin rysäytetään helposti kahdeksankympin vauhdissa kolarisuman perään, eikä ohjata lumipenkkaan ja yritetä pienentää onnettomuuden seurauksia.

Jussi Pohjonen toivoo, että tulevaisuudessa tehokkaampi liikennetiedotus voisi myös auttaa onnettomuuksien välttämisessä - tai ainakin välttämään onnettomuusalueille ajamisen.

– Liikennetiedotuksen ja häiriönhallinnan toimivuus on tärkeässä roolissa onnettomuustilanteissa. Toiveissa olisi, että liikenteenohjauksessa löytyisi toimiva keino katkaista pääsy teille, joilla on vakavia ketjukolareita. Ihmisille voisi tulla nopeammin tietoa onnettomuusalueista. Tässä on vielä parannettavaa.

Tilannenopeus ja turvavälit haltuun!

Moni vaaratilanne liikenteessä olisi vältettävissä paremmalla suunnittelulla, ajattelulla ja olosuhteiden huomioimisella.

– Tämä tarkoittaa nopeuksien pudottamista ja tilanteen huomioimista tien päällä, vinkkaa Jussi Pohjonen.

Tilannenopeus tarkoittaa vallitseviin olosuhteisiin nähden sopivaa ajonopeutta. Siihen vaikuttavat Jussi Pohjosen mukaan seuraavat tekijät:

• valaistus
• sää
• liukkaus
• tien kunto
• omat ajotaidot
• liikenteen vilkkaus.

– Nämä kaikki vaikuttavat sopivan tilannenopeuden valintaan. Yleensä liian korkean tilannenopeuden huomaa ajoneuvon hallinnan menetyksenä, toteaa Jussi.

Mitä korkeammista ajonopeuksista puhutaan, sitä suurempi pitäisi olla myös etäisyys edellä ajavaan auton. Tämä on tärkeää, jotta ehtii reagoida, mikäli edessä oleva auto jarruttaa tai pysähtyy, tai tulee muita esteitä.

– Vilkkaissa ruuhkatilanteissa moottoriteillä ajetaan helposti liian pienillä turvaväleillä ja jos jotain odottamatonta tapahtuu, niin helposti syntyy ketjukolareita. Jokaisen täytyy aina tilanteen mukaan arvioida sopiva turvaväli.

Kysytäänpä Jussilta, pitääkö seuraava tuttu nyrkkisääntö paikkansa: jos nopeutta on 100 km/h, turvavälin pitäisi olla vähintään 100 metriä edessä olevaan autoon.

– Tämä on äärimmäisen hyvä muistisääntö. Jos mietitään, että satasen vauhdissa auto kulkee vajaat 30 metriä sekunnissa, niin reaktiolle jää noin sekunnin aika ja kaksi sekuntia jää toiminnalle (jarruttamiselle). Toki olosuhteet vaikuttavat paljon.

Todellinen pysähtymismatka siis vaihtelee kovasti riippuen siitä, onko tie kuiva, märkä vai jäinen. Pysähtymismatka kokonaisuudessaan on reaktioajan ja jarrutusmatkan summa. Jäisellä tienpinnalla jarrutusmatka voi olla jopa nelinkertainen kuivaan keliin nähden.

Vakavia onnettomuuksia enemmän kesäisin

Helposti voisi kuvitella, että pahimmat liikenneonnettomuudet sattuvat huonon ajokelin vallitessa talvisin, mutta Jussin mukaan tilanne onkin päinvastoin.

– Vakavimmat onnettomuudet sattuvat yllättäen kesäkelillä, kun yöt ovat valoisia ja tie on kuiva. Silloin nopeuksia helposti nostetaan. Kun sitten ajoneuvon hallinta menetetään kovassa nopeudessa, mitään ei ole tehtävissä. Talvisin onnettomuuksia sattuu määrällisesti enemmän, mutta kesäisin vakavat onnettomuudet tuppaavat olemaan herkässä.

Kesäonnettomuuksien taustalla on ennen kaikkea riskikäyttäytyminen.

– Hyvin valitettava ilmiö minun työhistoriassani tapahtui usein keväisin ja kesäisin, jolloin nuorten ulosajot lisääntyivät. Näissä tilanteissa on mahdollisesti käytetty päihteitä, eikä turvavöitä ole kiinnitetty. 

Liikenneonnettomuuksien taustalla harvoin on vain yksi syy: Jussi Pohjosen mukaan tyypillisesti ne ovat usean epäonnekkaan tekijän summa.

– Liikenneonnettomuudet harvoin johtuvat vain yhdestä tekijästä. Kuluneet renkaat, liian suuri tilannenopeus ja suuret ohjausliikkeet altistavat kesäisin onnettomuuksille erityisesti vesisateella. Harvoin vain yksi tekijä vaikuttaa, vaan se on ikävien yhteensattumien summa. Mitä enemmän näitä tekijöitä on, niin sen todennäköisemmäksi onnettomuus tapahtuu.

Talvisin onnettomuustiheys on suurempi, mutta kuskit ovat valppaampia, jolloin vakavampia onnettomuuksia tapahtuu Jussin mukaan vähemmän kuin kesäkaudella.

– Talvisin vaistomaisesti kevennetään kaasujalkaa, kun huomataan, että auto vähän liukastelee ja pito häviää, niin otetaan nopeammin tilannetta hallintaan. Kesäkelillä tällaista varoittavaa efektiä ei tule, eli jos hallinta menetetään, niin se on sitten menoa. Talvikeli opettaa kuljettajaa varovaisemmaksi.

Renkaissa pitää olla tarpeeksi kulutuspintaa

Vaikka pääosa huonosta ajokelistä liittyy talvikauteen, niin kesälläkin se on mahdollista voimakkaan vesisateen aikana. Tällöin voi syntyä vesiliirtoa. Tärkeää on tarkkailla, missä kunnossa renkaat ovat ja ryhtyä toimenpiteisiin ajoissa.

–  Uusissa renkaissa kulutuspintaa on noin kahdeksan millimetriä. Jos se kuluu puoleen, niin pitävyys alkaa heiketä. Siinä vaiheessa pitäisi alkaa kiinnittää huomiota renkaan kuntoon. Lain vaatima 1,6 millimetriä on kesärenkaissa erittäin vähän, kun viivoittimella katsoo. Kauhean paljoa pintaa ei siinä vaiheessa ole jäljellä, eli pito on helposti menetetty kostealla tai märällä kelillä. Uuden ja kuluneen renkaan toimivuusero on huikea!

Lue myös tämä: Märkä tienpinta jopa kaksinkertaistaa jarrutusmatkan – mistä vesiliirrossa on kyse?

Puhdista tuulilasi ja ota hirvivaroitukset tosissaan

Kevätkuukausien haasteena liikenteessä voi olla kirkkaalta tuntuva auringonpaiste. Puhdas, vastasatanut lumi heijastaa auringonsäteilystä jopa yli 80 %, jolloin kevättalven luminen maisema tuntuu erittäin kirkkaalta. Likaisen lumen heijastuskyky on pienempi, ja kuiva asfaltti heijastaa enää alle 5 % säteilystä.

Laadukkaat aurinkolasit ovatkin tärkeä investointi kevät- ja kesäkuukausia ajatellen. Varsinkin kevätaamuisin matalalta lankeava auringonpaiste on haastava liikenteessä, kun eteensä ei tahdo nähdä. Jos tuulilasi on likainen tai kulunut, auringonsäteilyn heijastuminen kuskin silmiin voi olla entistäkin voimakkaampaa.

Jussi Pohjonen neuvoo, että aurinkolasien käyttämisen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös tuulilasin kuntoon. Se kannattaa säännöllisesti puhdistaa myös sisäpuolelta, koska sinne kertyy yllättävän paljon pölyä ja likaa.

–  Omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että minulla vaihdettiin reilun vuoden vanhaan autoon tuulilasi ja hämmästyin, kuinka kirkkaaksi maisema muuttui vaihdon yhteydessä. Vuoden aikana lasi oli likaantunut reippaasti sekä sisä- että ulkopuolelta. Ero oli suorastaan silmiinpistävä!

Nyt on keskusteltu Jussi Pohjosen kanssa talvi-, kevät- ja kesäkuukausien haasteista liikenteessä, mutta löytyykö sellaisia myös syksyisin? Mihin kannattaa syksyllä kiinnittää huomiota?

Keskustelu kääntyy Suomen eläinkuntaan ja hirviin. Tyypillisesti eniten hirvikolareita tapahtuu syyskuukausina syys- ja lokakuun aikana. Näissäkin ennaltaehkäisy on tärkeää, eli nopeutta kannattaa vähentää alueilla, missä varoitetaan hirvistä – tai sitten poroista. Aina pitäisi pyrkiä väistämään ja välttämään onnettomuus, mutta se voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

–  Kyllähän tilanne tulee älyttömän nopeasti eteen tosielämässä, jos hirvi tulee tielle. Tilanne on jo ohi ennen kuin ehtii varautumaan. Kannattaa siis ottaa tosissaan hirvivaroitusmerkit ja pikkaisen pudottaa nopeutta, neuvoo Pohjonen.

Hirvionnettomuudet tapahtuvat pääosin alueilla, missä nopeusrajoitukset ovat yli 80 km/h, niitä ei juurikaan tapahdu taajamissa. Osa moottoriteistä on kuitenkin suojattu aidoilla hirviltä. 

–  Hirvieläimistä varoittavat liikennemerkit laitetaan paikkoihin, missä on jo ollut onnettomuuksia ja missä tiedetään hirvien liikkuvan. Tämän vuoksi varoitukset kannattaa ottaa tosissaan!

Jussi Pohjonen, mikä on suosikkisääsi?

–  Keväinen, noin 10 lämpöastetta. Pidän siitä ajanjaksosta, kun lumet ja jäät vielä sulavat ja luonto vasta heräilee henkiin. Sopiva auringonpaiste, ei liian kuuma eikä liian kylmä sää on mieleeni.

Lue seuraavaksi: Sää ja liikennelentäjä: Ari Huusela kertoo, onko turbulenssi vaarallista ja miltä tuntuu, kun salama iskee lentokoneeseen

Markus Mäntykannas

Päivitetty 14.1.2023 klo 15.18