Mainos latautuu…

Mikä on kangastus?

Optiset ilmiöt
Kallan saari Kalajoen edustalla näkyi kangastuksena kesällä 2018.
Kallan saari Kalajoen edustalla näkyi yläpuolisena kangastuksena kesällä 2018. Kuva: Matti Hietala

Kangastuksessa valo tulee katsojaa kohti epätavallisesta suunnasta ja esimerkiksi horisontin alapuolella olevat kalliot voivat nousta näkyviin tai kuiva tie näyttää olevan veden peitossa.

Kangastus johtuu valon taipumisesta. Kylmän ja lämpimän ilman tiheys on erilainen, ja jos lämpötila on voimakkaasti kerrostunut maanpinnan lähellä, valo taipuu tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Parhaiten kangastukset näkyvät melko tasaisen alustan päällä.

Alapuolinen kangastus

Tien, pellon tai vaikka aavikon pinta lämpenee auringonpaisteessa selvästi muuta ympäristöä kuumemmaksi ja lämmittää samalla yläpuolellaan olevan ilmakerroksen. Tämän kerroksen yllä on jälleen viileämpää ilmaa ja ylhäältä tuleva valo heijastuu lämpötilan rajakerroksesta kohti katsojaa. Pinta voi näyttää esimerkiksi veden peittämältä, kun sininen taivas peilautuu ilmasta. Kangastus näkyy sitä selvemmin, mitä lähempää pintaa katsoo.

Auringon lämmittämän tienpinnan päällä voi näkyä alapuolinen kangastus, jossa taivaan ja muun ympäristön kuva heijastuu kohti katsojaa.
Auringon lämmittämän tienpinnan päällä voi näkyä alapuolinen kangastus, jossa taivaan ja muun ympäristön kuva heijastuu kohti katsojaa. Kuiva tienpinta näyttää tällöin usein märältä. Kuva: Anna Latvala

Yläpuolinen kangastus

Jos kylmän pinnan, kuten meren tai jäätikön, päällä oleva ilma on kylmää ja heti sen yläpuolella on selvästi lämpimämpää, alhaalla olevasta kohteesta tuleva valo voi heijastua kohti katsojaa. Horisontissa tai sen takana olevat kohteet voivat silloin näkyä horisontin yläpuolella, esimerkiksi Tallinnan valot voivat näkyä Suomenlahden yli Helsinkiin tai laivat voivat näyttää liikkuvan taivaalla. Tunnettu fata morgana -ilmiö, jossa horisontin yllä näyttää leijailevan monimutkaisia rakennelmia, on yläpuolinen kangastus.

Auringon kangastuksia horisontissa

Kun aurinko laskee tai nousee, se voi näyttää valon taipumisen vuoksi litistyneeltä, venyneeltä tai juovikkaalta. Joskus näyttää myös siltä, että aurinko väreilee ja siitä on irronnut pieniä palasia, jotka näkyvät kuitenkin välittömästi auringon yläpuolella.

Auringon laskiessa horisontin taakse voi hetken aikaa näkyä vihreä välähdys, eli viimeisenä auringosta näkyvä osa muuttuu hyvin lyhyeksi hetkeksi vihreäksi. Tällöin valosta muut näkyvän valon aallonpituudet kuin vihreä ja punainen ovat sironneet pois ja valon voimakkaan taipumisen vuoksi värit näkyvät erillisinä. 

Lue seuraavaksi: Pilvisäteet raidoittavat taivaan

Päivitetty 2.12.2020 klo 13.47

Lue seuraavaksi

Viimeksi katsomasi paikat

Foreca YouTubessa

Viimeksi katsomasi paikat

Foreca YouTubessa