Millä korkeudella pilvet sijaitsevat?
Pilviä esiintyy eniten troposfäärissä eli ilmakehän alimmassa kerroksessa alle 10 kilometrin korkeudessa. Usein taivaalla on samaan aikaan monentyyppisiä pilviä.
Alimpana sijaitsevat sumut ja sumupilvet. Sumu koskettaa maanpintaa ja sumupilvi on noin 20–2000 metrin korkeudella oleva pilvi. Sumua syntyy, kun ilman lämpötila saavuttaa kastepistelämpötilan, jolloin vesihöyry alkaa tiivistyä pilveksi. Tuulen viriäminen ja lämpötilan kohoaminen saavat sumun haihtumaan tai kohoamaan sumupilveksi.
Alapilvet ovat tummia ja ne satavat
Alapilvet sijaitsevat ilmakehän alimmissa kerroksissa alle 2400 metrin korkeudessa. Alapilviä ovat esimerkiksi sumupilvet ja sadepilvi.
Alapilviin liittyykin tyypillisesti sadetta ja melko synkän ja harmaan näköinen maisema, sillä ne eivät päästä auringonsäteilyä kovinkaan tehokkaasti lävitseen. Kesäiset kuuropilvet ponnistavat ilmakehän alimmista kerroksista ja voivat kasvaa yli 10 kilometrin korkeuteen, jolloin niissä on ominaispiirteitä kaikista pilvikerroksista ja -tyypeistä.
Keskipilvet ovat tasapaksuja pilviverhoja
Verhopilvet ovat tyypillinen esimerkki keskipilvistä ja niitä nähdään 2–5 kilometrin korkeudessa. Keskipilvet voivat sataa, mutta sade yltää harvoin maahan saakka. Toisinaan taivaalla esiintyy sekä ala- että keskipilviä ja joskus myös yläpilviä samanaikaisesti.
Osa keskipilvistä päästää lävitseen auringonvaloa, mutta usein ne muodostavat taivaalle tasapaksun ja vähäpiirteisen pilviverhon, jonka alku- ja loppupäätä on hankala löytää.
Yläpilvet ovat läpikuultavia ja kuitumaisia
Lentokorkeudella ja sen yläpuolella noin 10–15 kilometrin korkeudessa esiintyvät yläpilvet koostuvat pienenpienistä jääkiteistä. Esimerkkeinä yläpilvistä ovat kuitumaiset untuva- eli Cirruspilvet. Yläpilvien rakenne on kuitumainen ja ne läpäisevät hyvin auringonsäteilyä. Joskus nämä jääkiteistä muodostuvat yläpilvet saavat aikaan näyttäviä halo- ja kehäilmiöitä.
Stratosfäärin ja mesopaussin pilvet
Troposfäärin yläpuolella voi vielä olla esimerkiksi helmiäispilviä ja valaisevia yöpilviä.
Helmiäispilviä esiintyy 20–30 kilometrin korkeudessa stratosfäärissä. Niiden synty liittyy vuoriston yli kulkeviin kosteisiin ilmavirtauksiin ja vuoristoaaltoihin, jotka nostavat kostean ilman aina stratosfääriin saakka.
Valaisevat yöpilvet puolestaan ovat jopa yli 80 kilometrissä mesosfäärissä ja ne muodostuvat pölyhiukkasten ympärille härmistyvistä jääkiteistä. Valaisevat yöpilvet muuttuvat näkyviksi, kun maanpinnalla aurinko näyttää jo laskeneen, mutta auringonsäteet yltävät edelleen korkeampiin ilmakerroksiin, missä ne heijastuvat pienenpienistä jääkiteistä.
Nousuvirtausten laajuus määrittää pilvityypin
Pilvityypin syntymekanismi riippuu esimerkiksi siitä, kuinka laajalla alueella nousevia ilmavirtauksia on. Pienialaiset nousuliikkeet synnyttävät paikallisia kuuropilviä, laaja-alaisemmat puolestaan säärintamien yhteydessä olevia ala- ja keskipilviä, muun muassa sade- ja kerrospilviä.
Yläpilvet taas voivat liittyä sekä paikallisiin että laaja-alaisiin nousuvirtauksiin ja vesihöyryn tiivistymisprosesseihin. Vuoristojen laukaisema nousuliike voi puolestaan synnyttää orografisia pilviä, manteli- ja helmiäspilviä sekä Kelvinin-Helmholtzin pilviä.
Lue seuraavaksi: Pilvillä on monia eri syntytapoja – mitä ne ovat?
Päivitetty 8.2.2021 klo 12.06
