Auringonnousu ja -lasku – valon ja hämärän rajalla

Auringonnousu ja -lasku johtuvat maapallon pyörimisestä. Aurinko katoaa illalla horisontin taakse ja aamulla vastaavasti nousee horisontin takaa näkyviin.

Matalalla paistavan auringon valo kulkee pitemmän matkan ilmakehän läpi kuin keskipäivällä korkealta paistavan. Tällöin suurempi osa sinisestä valosta siroaa pois, joten auringonnousut ja -laskut näyttävät punertavilta. Valo myös taittuu ilmakehässä matkan varrella, eli suoraviivaisen etenemisen sijasta se kulkee hieman kaarevaa reittiä. Todellisuudessa aurinko on siis jo laskenut, kun se näkyy vielä juuri ja juuri horisontin yläpuolella.

Mitä tapahtuu, kun aurinko on laskenut?

Mitä alempana aurinko on, sitä laajemmalle alueelle auringosta saapuva valo ja energia leviävät. Selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lämpötila alkaa laskea illalla ja lasku jatkuu usein auringonnousuun asti tai hieman sen jälkeenkin.

Auringonsäteilyn väheneminen vaikuttaa muuhunkin kuin lämpötilaan ja valoisuuteen. Sopivissa oloissa se voi johtaa myös tuulen tyyntymiseen yöksi, sillä maanpinnalta ei enää nouse auringon lämmittämää ilmaa ylöspäin. Silloin eri ilmakerroksien sekoittuminen pinnan lähellä vähenee ja lämpötila laskee.

Entä vaihtelu eri puolilla maapalloa?

Maapallon pyörimisakseli on kallistunut, joten valoisan ja pimeän ajan pituus ei ole vakio vuoden ympäri. Kesäaikaan napa-alueilla aurinko ei laske, talviaikaan ei nouse. Päiväntasaajalla vaihtelu on pienempää.

Maapallo pyörähtää akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa. Pallomaisesta muodosta johtuen päiväntasaajalla sijaitseva piste kulkee vuorokaudessa pidemmän matkan kuin esimerkiksi Suomessa sijaitseva, joten pyörimisnopeuskin on suurempi. Päiväntasaajalla aurinko siis laskee ja nousee nopeammin ja hämärän aika on lyhyempi.

Lue seuraavaksi: Yötön yö – pohjoisessa asuvien etuoikeus

Päivitetty 15.10.2020 klo 14.50