Rannikkokonvergenssi on ilmiö, joka voimistaa sateita ja voi tuoda kerralla yli puoli metriä lunta
Rannikkokonvergenssi tarkoittaa ilmavirtauksen kasaantumista ilmakehän alimmissa kerroksissa alatroposfäärissä rannikkoalueilla. Ilmiö on yleinen kapeilla merialueilla, kuten esimerkiksi Suomenlahdella. Rannikkokonvergenssi voi tuoda runsaita sade- ja lumikertymiä rantaviivalle.
Rannikkokonvergenssin aikana rantaviivalle kasaantuu "ylimääräistä" ilmaa, minkä seurauksena muodostuu nousuliikkeitä ja sopivissa olosuhteissa myös konvektiivista eli kuuroittaista sadetta. Talviaikana syntyvä rannikkokonvergenssi voi laukaista sakeita lumikuuroja etelä- ja länsirannikolle.
Lue myös: Nämä tekijät vaikuttavat sateen olomuotoon
Näin rannikkokonvergenssi saa alkunsa
Rannikkokonvergenssi saa alkunsa, kun tasaiselta mereltä saapuva ilmavirtaus hidastuu saapuessaan rosoisen rannikon ylle. Tuulen nopeus heikkenee tyypillisesti jo kolmanneksen matkatessaan viisi kilometriä sisämaahan päin. Näin ollen rannikkoalueelle kasaantuu enemmän ilmaa kuin sitä ehtii sieltä poistua, jolloin "ylimääräinen ilma" joutuu nousemaan ylöspäin. Meteorologiassa konvergenssilla viitataan juurikin tuulen kasaantumiseen.
Rannikkokonvergenssin aikana tuulen suunnassa nähdään rantakaistaleella jyrkkä muutos. Sileällä merellä tuuli pääsee puhaltamaan isobaarien eli ilmanpaineen samanarvonkäyrien suuntaisesti, mutta varsinkin jos tuuli saapuu lämpimältä mereltä kylmälle ja rosoiselle mantereelle, se hidastuu ja kääntyy.
Ilmavirtauksen hidastuminen aiheuttaa myös Coriolisvoiman heikentymisen, minkä johdosta tuuli kääntyy rannikolla jyrkästi vasempaan. Esimerkiksi Suomen etelärannikolla ilmavirtaukset muodostavat konvergenssitilanteessa 45 asteen kulman toisiinsa nähden: Suomenlahdella tuuli käy idän ja kaakon väliltä, mutta Uudenmaan rantakaistaleella se kääntyy idän ja koillisen välille.
Suotuisat tuulen suunnat rannikkokonvergenssille
Rannikkokonvergenssi aiheuttaa nousevia ilmavirtauksia, joiden seurauksena muodostuu konvektiivista eli kuurottaista sadetta. Talviaikana etelärannikon tuntumaan voi sopivissa olosuhteissa itä- ja kaakkoistuulilla muodostua sakeita lumikuuronauhoja ikään kuin "tyhjästä", jos rannikkokonvergenssi syntyy. Suomen länsirannikolla suotuisa tuulen suunta on etelän ja lounaan puolelta.
Sakeita lumisateita
Jos rannikkokonvergenssi syntyy talviaikana, kun meri on sula ja sen yli liikkuu kylmää ilmamassaa, voivat lumipyryt olla hyvin sakeita.
Enimmillään lunta on pyryttänyt vastaavissa tilanteissa etelärannikolla yli 30 cm vuorokaudessa. Suomen vuorokausikohtaista lumikertymäennätystä pitää Merikarvia, jonne lunta pyrytti 8. tammikuuta vuonna 2016 peräti 73 cm. Merikarvian ennätyshanget olivat osittain seurausta länsirannikon tuntumaan syntyneestä pitkäkestoisesta konvergenssitilanteesta.
Lue seuraavaksi: Merituuli pitää rannikon aurinkoisena ja sisämaata viileämpänä
Päivitetty 29.11.2024 klo 11.17
